Heikki Salomaa

Salomaa aloitti näyttelijänä Helsingin Ylioppilasteatterissa 1981. Merkittävin rooli oli Pekka Ruohorahnnan näytelmässä Kylmät jäähyväiset. Hän myös ohjasi Ylioppilasteatterille yhden näytelmän.[2] Salomaa näytteli myös muutamia elokuvarooleja.[1] Niistä ensimmäinen oli päärooli Janne Kuusen elokuvassa Apinan vuosi (1983).[4]

Salomaa alkoi soittaa ja näytellä Vanhan ylioppilastalon edustalla vuonna 1982. Katusoittaminen oli tuohon aikaan vielä Suomessa harvinaista. Seuraavana vuonna hän perusti Timo Erängön ja Ari Kettusen kanssa huumoriyhtye Lapinlahden Linnut. Kolmikko oli kyllästynyt laitosteatteriin ja halusi tehdä jotain omaperäistä ja luovaa. Salomaa lauloi yhtyeessä ja soitti useita eri soittimia. Konserteissaan yhtye esitti musiikin lisäksi sketsejä ja teki myös viihdeohjelmia televisioon. Suosituimmillaan se oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.[2]

Salomaa kuoli sydänlihaksen laajentumisen aiheuttamaan sairauskohtaukseen.[5] Hänen viimeiseksi äänitteekseen jäi Lapinlahden Lintujen 12. albumi Kolmas jalka haudassa.[2] Vuonna 2004 julkaistiin Salomaalta jääneistä teksteistä koostettu novellikokoelma Pienet tarinat.[3]

Salomaa harrasti nyrkkeilyä.[2] Hänen vaimonsa Marjo on merkitty laulajaksi ainakin yhdellä Lapinlahden Lintujen albumilla.[6] Pariskunnalla oli yksi lapsi.[5]

Salomaan eläessä hän ja Timo Eränkö kirjoittivat suurimman osan Lapinlahden Lintujen sanoituksista. Jussi Ahlrothin mukaan niiden tavaramerkki oli ”kummallinen mutta helposti ymmärrettävä huumori”.[2]

• Pienet tarinat. Toim. Jukka Lyytinen. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-374-8.

• Heikki Salomaa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Heikki Salomaan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)