Heikki Karppanen

Useat Heikki Karppasen tutkimukset ruokasuolan sekä kaliumin ja magnesiumin saannin keskeisestä merkityksestä verenpainetaudissa sekä aivohalvausten ja sydänsairauksien synnyssä ovat olleet uraauurtavia. Kansainvälistä huomiota ja tunnustusta on saanut muun muassa tutkimustulos, että sydän- ja verisuonitautien kääntyminen laskuun Suomessa 1960-luvulla tapahtui ennen muuta jääkaappien ja pakastimien yleistymisen ansiosta[2]. Samassa tahdissa kuin kylmätekniikan tulo koteihin yleistyi, Suomessa aikaisemmin yleisesti käytetty suolasäilöntä väheni ja johti suomalaisten suolan käytön erittäin selvään vähenemiseen.  

Väestön aikaisemmin erittäin korkea verenpaine aleni samassa tahdissa suolan vähenemisen kanssa. Verenpainetasojen alenemista seurasi odotetusti aivohalvausten ja sydäninfarktien suorastaan dramaattinen väheneminen työikäisillä miehillä ja naisilla.[3]

Aikaisemmin on yleisesti uskottu, että väestön verenpainetasojen selvä aleneminen olisi ollut verenpainelääkkeiden lisääntyneen ja laajan käytön ansiota. Tämä väärä käsitys on edelleen yleinen myös asiantuntijapiireissä. Karppasen tutkimukset ovat kuitenkin kiistattomasti osoittaneet, että verenpainelääkkeiden laajalla käytöllä on ollut hyvin pieni merkitys, vain noin 4-6 prosentin osuus havaitussa väestön verenpainetasojen alenemisessa. Karppasen mukaan yli 90 prosenttia verenpainetasojen alenemisesta on ollut seurausta ruokien kivennäisainekoostumuksen ja ruokavalion muutoksista.

Karppanen on myös kiinnittänyt huomiota siihen tilastoista ilmenevään tosiasiaan, että sydän- ja verisuonitautien selvä väheneminen Suomessa alkoi jo 1960-luvulla eli useita vuosia ennen Pohjois-Karjala Projektin alkamista vuonna 1972 (Kuvio 7[4]). Ennen Pohjois-Karjala Projektia Suomessa ei kohdistettu väestöön mitään sellaista terveysvalistusta, jolla olisi voinut olla vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Karppasen mukaan ainoa tunnistettavissa oleva suotuisaa käännettä sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa selittävä tekijä on 1960-luvulla tapahtunut suolan saannin väheneminen.[3]

Yhteistyössä STM:n neuvottelevan virkamiehen, erikoislääkäri Olli Simosen kanssa Karppanen kehitti ja ajoi läpi pakkausmerkintäsäädöksen, joka velvoitti lisäämään elintarvikkeiden pakkauksiin varoituksen suuresta suolapitoisuudesta, ellei suolapitoisuutta määräajassa vähennetty säädettyä tasoa pienemmäksi. Monissa sellaisissa elintarvikkeissa, joista suomalaiset saavat suurimman osan suolan haitallisesta natriumista, natriumin pitoisuudet vähenivät 15–25 prosenttia. Karppasen tutkimusten mukaan tämän säädöksen suotuisa vaikutus suomalaisten suolan saantiin, verenpaineeseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin on ollut paljon suurempi kuin minkään muun tekijän, lukuun ottamatta jääkaappeja ja pakastimia.[3][2]

1970-luvun lopulla Heikki Karppanen päätteli siihenastisen tiedekirjallisuuden perusteella, että ruokien epäterveellinen koostumus on tärkein syy sekä yksittäisten ihmisten että koko väestön korkeisiin verenpainetasoihin[5]. Verenpaine kohoaa siksi, että ruoat sisältävät liikaa natriumia niihin lisätyn ruokasuolan takia. Karppasen mukaan verenpaineen kohoaminen on elimistön välttämätön suojamekanismi muuten nopeasti kehittyvää suolamyrkytystä vastaan. Kun elimistö kohottaa verenpainetta, lisääntynyt paine munuaisvaltimoissa työntää liiallista suolaa tehostetusti virtsaan. Suolan verenpainetta kohottavaa vaikutusta pahentavana tekijänä Karppanen esitti sen, että verenpainetta alentavan kaliumin pitoisuus on voimakkaasti pienentynyt elintarvikkeissa teollisten käsittelyjen seurauksena. Koska kohonnut verenpaine on pahin aivohalvauksia sekä sydänsairauksia aiheuttava tekijä, Karppanen päätteli, että vähentämällä ruokien natriumpitoisuutta ja lisäämällä niiden kaliumpitoisuutta aivohalvauksia ja sydäntauteja voitaisiin tehokkaasti vähentää[5].

Pohtiessaan ja kehitellessään ratkaisuja suolan aiheuttamiin ongelmiin, Karppanen totesi, että kun ihmiset ovat tottuneet suolaiseen makuun, hyväksi koetusta mausta luopuminen on vaikeaa ja useimmille mahdotonta. Teollisuudessa suolan vettä elintarvikkeisiin sitova kyky on tuotteiden maun lisäksi muodostunut hyvin tärkeäksi. Ratkaisuksi Karppanen keksi suolakoostumuksen muuttamisen sellaiseksi, että sitä käyttämällä verenpainetta kohottavaa natriumia saadaan vähemmän ja verenpainetta alentavaa kaliumia enemmän[5].

Patentoidun keksinnön ja kehitystyön tuloksena kauppoihin tuli vuonna 1979 Mineraalisuola-niminen tuote. Myöhemmin ensimmäisen keksinnön mukaisesti hiukan muutettua koostumusta on käytetty Seltin-nimellä myytävässä suolatuotteessa.

Karppasen keksinnön yllättävyys oli se, että pahanmakuisen kaliumsuolan maku suurelta osin hävisi, kun hän lisäsi seokseen magnesiumsuolaa eli toista terveellistä, mutta pahanmakuista ravintoainetta.

Elintarviketeollisuus ei kuitenkaan ole ottanut Karppasen ensimmäistä suolakeksintöä käyttöön, koska teollisuuden mukaan se aiheuttaa tuotteisiin jonkin verran vierasta makua.

Vuonna 1983 Heikki Karppanen teki ja patentoi uuden suolakeksinnön, joka hävitti epämiellyttävän maun ja korjasi kalium- ja magnesiumpitoisen suolan tavallisen suolan makuiseksi.[6]

Tämän uuden keksinnön mukainen suola tuli jatkokehittelyn ja lääketieteellisten tutkimusten jälkeen kauppoihin vuonna 1986 nimellä Pansuola. Myös elintarviketeollisuus on hyväksynyt tämän tuotteen käyttöön, mutta teollisuus on kuitenkin pitäytynyt valtaosin tavallisen suolan käytössä sen erittäin halvan hinnan takia.

Terveellinen GOOD SALT -niminen kivennäissuola[7] on uusin Karppasen keksintöihin perustuva kaupallistettu tuote. Sen Karppanen on kehittänyt yhteistyössä singaporelaisen IMI Lifestyle Productsin kanssa. GOOD SALT on saatavilla myös Yhdysvalloissa.

Eräs Heikki Karppasen patentoiduista keksinnöistä on kohonnutta verenpainetta ja kolesterolia alentava MultiBene-nimellä tunnettu elintarvikekoostumus. Merkittävin tämän keksinnön käyttäjä on maailman suurin elintarvikkeiden valmistaja Nestlé, jonka OMEGA Acticol valmistetaan MultiBene-keksinnön mukaisesti[8].