Heikki Jartti

Heikki Ilmari Jartti (22. tammikuuta 1887 Virrat – 17. tammikuuta 1951 Pihlajavesi) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja kirjailija.

Virtain Hauhuunkylän Jartissa syntyneen Heikki Jartin vanhemmat olivat maanviljelijä Robert Emanuel Jartti ja Keuruulta kotoisin ollut Johanna Harjula. Jartti valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista vuonna 1911 ja toimi sen opettajana Pihlajaveden aseman kansakoulussa vuoteen 1925 saakka jolloin hän ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.

Jartin kirjallinen tuotanto alkoi näytelmillä joista ensimmäisenä ilmestyi 1920 näytelmä Opettajan emännöitsijä. Vuonna 1922 Jartti julkaisi ensimmäisen romaaninsa Pimeässä erehtyy joka sai arvostelijoilta hyvän vastaanoton. Myös seuraava Jartin romaani 1923 ilmestynyt Herra Johtaja oli arvostelumenestys. Jartti sai Alfred Kordelinin säätiöltä 7500 markan apurahan ja useita pienempiä rahapalkintoja muun muassa Suomen Kuvalehden novellikilpailusta. Jartti ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi tämän menestyksen kannustamana ja kirjoitti vuosien 1926-1937 välillä pääteoksensa ns. Saunakirjat (Joulusaunassa 1-3 ja Juhannussaunassa), joissa Jartti kuvasi humoristisesti hyvin tuntemaansa pohjoishämäläistä maalaiselämää.

Ryhtyessään kirjailijaksi Jartti myi rakenteilla olleen Piilo-nimisen talonsa ja muutti Artjärvelle, jossa hän asui pienessä Fiinula -nimisessä mökissä nuoremman veljensä kodin lähellä. Seuraavana keväänä Jartti muutti toisen veljensä luo Virtain Ala-Herraselle, jossa hän teki kirjallisia töitä jopa 18 tuntia päivässä ja kirjoitti muun muassa Herra Johtaja-romaaninsa siellä kolmeen kertaan. Jartin kirjallinen luomiskausi päättyi 1930-luvun lopulla ja viimeiset vuotensa Jartti vietti Pihlajavedellä Kömin talossa asuneiden sisariensa luona. Jartti kuoli tammikuussa 1951 ja hänet on haudattu Pihlajaveden uudelle hautausmaalle.

Jartin syntymän satavuotispäivänä 1987 paljastettiin hänen muistolaattansa, joka on Pihlajaveden ala-asteen seinässä.