Heikki Hasu

Heikki Vihtori Hasu (s. 21. maaliskuuta 1926 Sippola) on suomalainen yhdistetyn hiihdon urheilija, olympiavoittaja ja kansanedustaja. Hasu hiihti arvokisoissa usein myös Suomen maastohiihdon viestijoukkueessa. Hasu on vanhin elossa oleva suomalainen olympiavoittaja.[1]

Heikki Hasu
Heikki Hasu vuonna 1950
Heikki Hasu vuonna 1950
Henkilötiedot
Koko nimi Heikki Vihtori Hasu
Syntynyt21. maaliskuuta 1926
Sippola, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Seura Myllykosken Kilpa-Veikot
Laji yhdistetty
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yhdistetty
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaSt. Moritz 1948yhdistetty
Hopeaa HopeaaOslo 1952yhdistetty
MM-kilpailut
Kultaa KultaaLake Placid 1950yhdistetty
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaOslo 19524×10 km viesti
MM-kilpailut
Hopeaa HopeaaLake Placid 19504×10 km vesti
Hasu kilpailemassa vuonna 1950.

Hasu voitti St. Moritzin olympialaisissa 1948 yhdistetyn kullan ylivoimaisesti noin 15 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Martti Huhtalaan. Hasun voitto oli lähes varma jo toisen hyppykierroksen jälkeen. Hänen kilpailuhyppynsä kantoivat 57, 61,5 ja 64 metriä. Tyylipisteet olivat keskimäärin noin 16 pistettä.[2] Kisojen 18 kilometrin hiihdossa, joka oli samalla yhdistetyn hiihto-osuus, Hasu sijoittui neljänneksi. Yhdistetyn hiihtäjistä hän oli ylivoimaisesti nopein. Toiseksi nopein yhdistetyn kilpailija Martti Huhtala, joka sijoittui 18 kilometrin kilpailussa kymmenenneksi, jäi kahden minuutin ja 45 sekunnin päähän.[3]

Hasu voitti Rumfordin MM-kisoissa 1950 3. helmikuuta[4] yhdistetyssä Suomen kisojen ainoan MM-kullan. Hän oli mukana myös hiihdon viestissä, jossa Suomi voitti MM-hopeaa. Hasu hiihti samana vuonna Holmenkollenin 18 kilometrin hiihdossa toiseksi.[5] Hasu sijoittui seuraavana vuonna Holmenkollenin 18 kilometrillä viidenneksi, mutta kaatui yhdistetyn mäkikilpailussa. Hän voitti samana talvena 18 kilometrin hiihdon Suomen-mestaruuden. Ounasvaaran kisoissa hän voitti 1951 18 kilometrin hiihdon sekä yhdistetyn.[6]

Oslon talviolympialaisissa 1952 Hasu hiihti Suomen joukkueessa avausosuuden 4 × 10 km viestissä. Jo lähtösuoralla Hasu teki eroa muihin ollen pitkälti toistakymmentä metriä muita joukkueita edellä hiihtäjien hävitessä maastoon. Suomi säilytti johtonsa loppuun saakka ja voitti kultaa joukkueella Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä.[7] Yhdistetyssä Hasu sai hopeaa, voiton mennessä Norjan Simon Slåttvikille.

Seuratasolla Hasu edusti Myllykosken Kilpa-Veikkoja.

Hasu osallistui jatkosotaan Helsingin ilmatorjuntajoukoissa vuonna 1944 ja joutui sen jälkeen vuonna 1945 vielä normaaliin asepalvelukseen.[8]

Hasu oli Maalaisliitto/Keskustan kansanedustajana vuosina 1962–1966 ja 1967–1970 (tuli Marja Lahden tilalle huhtikuussa 1967). Varsinaiselta ammatiltaan Hasu oli maanviljelijä Sippolassa.[9]

Hasu valittiin Vuoden urheilijaksi vuosina 1948 ja 1950.[10] Hänelle myönnettiin vuonna 2001 Pro Urheilu-tunnustuspalkinto menestyksellisestä urheilu-urasta.[11] Hän on voittohetkeltään maailman vanhin elossa oleva olympiavoittaja[12].

Vuonna 2003 paljastettu Heikki Hasun patsas sijaitsee Kouvolan Keltakankaalla, Anjalankosken entisen kaupungintalon edustalla.

Saavutuksia

Lähteet

Viitteet
  1. Tchir, Paul: List of the Oldest Living Olympians acsweb.ucsd.edu. Viitattu 6.5.2023.
  2. Uusi Suomi, 2.2.1948, nro 31, s. 4.
  3. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 355. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  4. Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  5. Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 322. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  6. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 348–349. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  7. Helsingin Sanomat 24.2.1952, s. 14 (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))
  8. Legendaariseksi noussut sanonta kuultiin Suomen radiossa ensi kerran tasan 70 vuotta sitten – ”Pasila...” Ilta-Sanomat. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018.
  9. Heikki Hasu
  10. Vuoden Urheilija valinnat vuodesta 1947 lähtien
  11. Hilkka Hakolalle tunnustusta opetusministeriöltä
  12. https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006069719.html

    Aiheesta muualla


    Yhdistetyn normaalikilpailun olympiavoittajat

    1924: Thorleif Haug | 1928: Johan Grøttumsbråten | 1932: Johan Grøttumsbråten | 1936: Oddbjørn Hagen | 1948: Heikki Hasu | 1952: Simon Slåttvik | 1956: Sverre Stenersen | 1960: Georg Thoma | 1964: Tormod Knutsen | 1968: Franz Keller | 1972: Ulrich Wehling | 1976: Ulrich Wehling | 1980: Ulrich Wehling | 1984: Tom Sandberg | 1988: Hippolyt Kempf | 1992: Fabrice Guy | 1994: Fred Børre Lundberg | 1998: Bjarte Engen Vik | 2002: Samppa Lajunen | 2006: Georg Hettich | 2010: Jason Lamy Chappuis | 2014: Eric Frenzel | 2018: Eric Frenzel | 2022: Vinzenz Geiger

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.