Hehkumuovi

Hehkumuovin omistaneiden kauhavalaisveljesten vuonna 1973 perustama, niin ikään Alahärmässä toiminut aiempi yritys Merytuote Oy valmisti rännejä, palotikkaita sekä pyykki- ja mattotelineitä metallista ja kaupitteli niitä 1970-luvulla kiertokauppana pientalotyömailla katetuista kuorma-autoista, joiden kyljessä luki ”Tehtaanmyymälä”. Merytuotteen myyntisopimusehdot ja markkinointimenetelmät markkinatuomioistuin totesi monelta osin vuonna 1978 voimaan tulleen kuluttajansuojalain vastaisiksi: yritys muun muassa kielsi tilauksen peruutusmahdollisuuden sekä vaati vekselin laadintaa vakuudeksi käsirahan jälkeisistä osamaksueristä ja riitoja käsiteltäviksi Uudenkaarlepyyn kihlakunnanoikeudessa asiakkaan kotipaikan sijasta. Markkinatuomioistuin määräsi Merytuotteelle 200 000 markan uhkasakon vahvistaman kiellon kutsua myyntiautoja tehtaanmyymälöiksi[4][5]. Vuonna 1982 Vaasan lääninverovirasto ja liikevaihtoveroa kerännyt toimisto tekivät yrityksestä rikosilmoituksen epäilemästään ”ennennäkemättömän törkeästä” yli kymmenen miljoonan markan verosaatavien pimittämisestä.[6]

Merytuote haettiin helmikuussa 1983 konkurssiin yli 13 miljoonan veroveloista. Sen kotipaikaksi oli vaihdettu Alahärmän sijaan ensin omistajien kotikunta Kauhava ja sitten Turku. Merytuotteen omaisuutta oli siirretty samojen omistajien jostain syystä Rovaniemelle rekisteröidylle Hehkumuovi Oy:lle, joka oli alkanut tehdä Alahärmässä rännejä heikkolaatuisesta muovista ja kaupitteli niitä samoin keinoin kuin Merytuote[7]. Konkurssipesän hoitajana oli samojen omistajien Kauhavan Perintätoimisto Oy.[8] Samaan kuvioon ja samoille omistajille kuuluivat myös yritykset nimeltä Setelipesä, Kännilä, Politrics, Western Store, Vantaan taloustarvike ja Minnebrock[9].

Hehkumuovi Oy asetettiin konkurssiin kesällä 1984[10]. Merytuotteen omistajaveljekset Markus ja Erkki Ylipelkonen pakenivat Floridaan vuonna 1986 ennen kuin heidän juttuaan alettiin käsitellä Turun raastuvanoikeudessa, ja samoin tekivät Hehkumuovin avainhenkilöt Risto Ylipelkonen, Jan-Peter Högnabba ja Pekka Pahtakari kun Hehkumuovinkin osalta maa alkoi polttaa jalkojen alla. Samalla konkurssipesiltä piilotettuja varoja ilmeisesti siirtyi Yhdysvaltoihin[11]. Rovaniemen hovioikeus tuomitsi Hehkumuovi-kolmikon ensimmäisen kerran 1988, mutta korkein oikeus palautti heitä vastaan nostetut veropetossyytteet takaisin hovioikeuteen, koska syytettyjen etu vaati konkurssirikos- ja veropetossyytteiden käsittelemistä yhdessä. Uudessa hovioikeuskäsittelyssä vuoden 1990 taitteessa alkuperäiset tuomiot kuitenkin pääosin säilyivät. Hehkumuovin entinen toimitusjohtaja Risto Ylipelkonen sai yhteensä lähes kahden vuoden ja viiden kuukauden vankeusrangaistuksen törkeistä veropetoksista, avunannosta törkeään veropetokseen, petollisena ja epärehellisenä velallisena tehdyistä konkurssirikoksista ja väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta. Konttoripäällikkö Jan-Peter Högnabba tuomittiin vuodeksi vankeuteen verorikoksista sekä avunannosta petollisena velallisena tehtyyn konkurssirikokseen. Hehkumuovin loppuaikojen toimitusjohtaja Pekka Pahtakari sai kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen törkeistä veropetoksista ja petollisena velallisena tehdystä konkurssirikoksesta, ja loppuaikojen konttoripäällikkö Mikael Högnabba puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion.[12][13] Kolmikko luovutettiin Yhdysvalloista Suomeen helmikuussa 1990,[14] Merytuotteen Markus ja Erkki Ylipelkonen toukokuussa 1991.[15]

Merytuotteen osalta syytteet raukesivat luovutuspapereiden epätarkan sanamuodon aiheuttaman muotovirheen takia[16]. Joulukuussa 1993 Turun hovioikeus kuitenkin määräsi jutun palautettavaksi alioikeuteen[17]. Veljekset valittivat päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, joka piti hovioikeuden ratkaisun voimassa[18]. Syytteet ehtivät ilmeisesti kuitenkin vanhentua niin, ettei uutta käsittelyä tullut.

Tuotteiden myyjinä toimineiden henkilöiden syytteistä osa kumoutui, koska katsottiin etteivät he olleet syyllisiä tai aina edes tietoisia yritysjohdon käyttämistä vilpillisistä palkkionmaksukäytännöistä, joissa ohitettiin verot ja sivukulut[19]. Miehet tuomittiin lisäksi, osin yhteisvastuullisesti, yhteensä 5,4 miljoonan markan korvausten maksamiseen[20].

Risto Ylipelkonen tuomittiin vuoden 1987 lopulla alioikeudessa kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen passirikoksesta hänen hankittuaan ulkomaanpassin väärän virkatodistuksen turvin ja paettuaan sillä Floridaan[21]. Rovaniemen hovioikeus lievensi tuomiota kahdeksaan kuukauteen[13].

Yli viisi vuotta kestänyt ja ympäri maata levinnyt oikeusprosessi oli erittäin suuritöinen ja yhteiskunnalle kallis. Keskusrikospoliisi kuulusteli paria sataa rännien myyntiedustajaa eri puolilla Suomea,[22] ja Rovaniemen tuomiokuntaan jouduttiin vuonna 1988 palkkaamaan ylimääräinen tuomari vain Hehkumuovi-jutun takia. Maaliskuussa 1988 pidettiin istuntoja tuomioistuimen tilanpuutteen vuoksi Lapin korkeakoulun suuressa Fellman-salissa, jossa oikeustieteen opiskelijat saivat seurata 48 syytetyn juttujen käsittelyä. Rovaniemen lisäksi oikeutta ränniasioista käytiin ainakin Turussa, Kuopiossa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä[3].[23] Arviolta kolme miljoonaa markkaa kului poliisitutkimuksiin, matkoihin, päivärahoihin, hotelli- ja ateriakuluihin, istuntojen poikkeusjärjestelyihin ja ylityökorvauksiin.[24]

Merytuotteen, Hehkumuovin ja muiden samanhenkisten, Floridaa pakopaikkana käyttäneiden eteläpohjalaisyrittäjien tarinat ovat ilmeisesti toimineet innoittajina Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjan romaanissa Ameriikan raitti (1986)[25]. Romaanista tehdyn samannimisen elokuvan yhtenä kuvauspaikkana mainitaan Markus Ylipelkosen Freedom Circle -rivitaloalue Floridan West Palm Beachissä[26].

Syytteitä pakoillut Markus Ylipelkonen julkaisi vuonna 1988 Yhdysvalloissa pamflettikirjan Suomen syöksy sosialismiin, jonka mukaan ”sosialidemokraatit ja verottaja sosialisoivat yhteisessä salaliitossa isänmaata”. Televisiohaastattelussa hän vannoi palaavansa Suomeen ”vain länsimaisten miehitysjoukkojen mukana”.[27] Helsingin Sanomien mielestä kirja oli ”hölmöintä mitä Suomessa on viime aikoina kaupattu”[28].

Myöhemmin syytteistä muotovirheen takia vapautunut ja Yhdysvaltoihin palannut Markus Ylipelkonen pyrki Floridasta käsin Suomen presidentinvaalin 1994 puolueista riippumattomaksi ehdokkaaksi: ”Minulla on yrittäjän menneisyys. Olen ollut tuottavan itsenäisen työn tekijä. Arvostan sitä, mitä voidaan rahaa vastaan myydä kotimaahan ja maailmalle.”[9]

Markus Ylipelkonen kuoli Yhdysvalloissa 61-vuotiaana huhtikuussa 2006[29][30].