Hawker Sea Hawk

Hawker Sea Hawk on Hawkerin suunnittelema ja valmistama laivastokäyttöön tarkoitettu hävittäjäpommittaja. Se oli ensimmäinen Sydney Cammin suunnittelema suihkukäyttöinen hävittäjäkone.[1]

Hawker Sea Hawk
Hawker Sea Hawk
Hawker Sea Hawk
Tyyppi hävittäjäpommittaja
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Hawker, Armstrong-Whitworth
Suunnittelija Sydney Camm
Ensilento 2. syyskuuta 1947 (Hawker P.1040)
Esitelty 1953
Valmistusmäärä 542

Sea Hawk lensi ensilentonsa 2. syyskuuta 1947 ja otettiin palveluskäyttöön 1953. Sen käyttöikä oli suhteellisen pitkä, tasan kolme vuosikymmentä. Hawker ja Armstrong-Whitworth valmistivat konetyyppiä yhteensä noin 550 kappaletta.

Neljän 20 mm konetykin lisäksi siihen voitiin asentaa siipiripustimiin pommeja, raketteja ja lisäpolttoainesäiliöt. Huippunopeus oli Rolls-Royce Nene -suihkumoottorilla 969 km/h.[2]

Käyttäjät

Britannian laivaston ilmavoimat luovutti joitakin koneitaan Australian laivastolle.[3]

Vuonna 1956 Alankomaat tilasi 32 konetta, jotka saivat tunnuksen Mk.50. Sir W. G. Armstrong Whitworth Aircraft Limitedin Coventryssä vuosina 1957-1958 valmistamat koneet olivat FGA6-mallista poiketen varustettu Phillipsin valmistamin UHF-radioin, mikä aiheutti suuren veitsen terän muotoisen antennin sijoittamisen keskirunkoon. Koneisiin asennettiin Rolls-Royce Nene Mark 103 -moottorit. Vuoden 1959 loppuun mennessä koneisiin asennettiin kummankin siiven alle Philco Sidewinder IA ilmasta-ilmaan ohjus. Ohjusten asennukseen liittyvät kustannukset maksoi Nato.[4][5]

Länsi-Saksan laivaston Hawker Sea Hawk Mk.100

Vuonna 1956 Länsi-Saksan laivasto tilasi 64 Sea Hawks. Sir W. G. Armstrong Whitworth Aircraft Limitedin Coventryssä vuosina 1957-1959 valmistamista koneista 32 oli gyro-tähtäimin varustettuja Mk.100 päivähävittäjiä ja loput Mk.101 tutkalla varustettuja jokasään hävittäjiä. Koneissa oli Eko 34 -tutka siiven alle sijoitetussa säiliössä. Lisäksi Saksaan toimitetuissa koneissa oli suurennetut peräsin pinnat.[4][5]

Koneita palveluksesta poistettaessa Saksan laivastolla oli jäljellä 53 Sea Hawkia, jotka kerättiin Eggebekissä. Viimeinen koneista laskeutui 24. elokuuta 1964 Eggebekiin, mistä ne siirrettiin Bremen-Leemwerderiin VFW-Fokkerille varastoitavaksi. Merex SpA osti koneista 28 Intian laivastolle, mutta Intian sotiessa Pakistanin kanssa Saksan valtio asetti koneet vientikieltoon. Merwx myi koneet edelleen Italiaan Tirennia SpA:lle, joka toimitti lentokoneet Intiaan.[6]

Syyskuussa 1959 Intian hallitus 24 konetta, joista puolet olivat uusia ja loput laivaston ilmavoimien FGA6-koneita. Uudet koneet valmisti Sir W. G. Armstrong Whitworth Aircraft Limited Coventryssä vuosina 1959-1960. Kuninkaallisen laivaston ilmavoimat toimitti 1960-luvun lopulla 12 tarkastettua FB4 ja FGA6 konetta ja Saksan laivastolta aiemmin mainitut 28 käytöstä poistettua konetta. 1970-luvun loppuun mennessä koneiden määrä laski noin 50:een, joista puolet oli sijoitettu INS Vikrantille 300. laivueeseen. 1980-luvun alkupuolella ne korvattiin vähitellen Sea Harriereilla.[4][7]

Tekniset tiedot

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.09000012,09 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&011.089000011,89 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.06400002,64 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&025.083000025,83 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&04409.&&&&004 409 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Rolls-Royce Nene 103 -suihkuturbiini; &&&&&&&&&&&&&024.&&&&0024,0 kN

Suoritusarvot

  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0969.&&&&00969 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01191.&&&&001 191 km

Aseistus

  • 4 × 20 mm Hispano-tykkiä
  • 2 × 225 kg pommia tai raketteja: joko 20 × 3", tai 16 × 5"

Lähteet
  • Mason, Francis K.: Hawker Aircraft since 1920. UK: Naval Institute Press, 1991. ISBN 1-55750-351-6. (englanniksi)
  • List, Friedrich: Marinflieger Geschwader 2. Modern German Luftwaffe Unit History Series No. 02. Aircraft Documentation, 2005. ISBN 3-935687-51-6. (saksaksi)/(englanniksi)
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 ISBN 1-84013-335-X

Viitteet
  1. Sharpe: s. 124
  2. Sharpe: s. 124-128
  3. Mason 1991 s. 365
  4. Mason 1991 s. 366
  5. Mason 1991 s. 578
  6. List 2005 s. 5
  7. Mason 1991 s. 579

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.