Havaintopsykologia

Havaintopsykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii aisteja ja havaintoja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aistimisen ja havaitsemisen ilmiöiden taustalla olevia kognitiivisia ja neuraalisia prosesseja. Havaintopsykologian tutkimusmenetelmiä ovat kokeellisen psykologian ja erityisesti psykofysiikan menetelmät. Koska havaintopsykologinen tutkimus on usein osa monitieteistä hanketta, ei nykyisin useinkaan käytetä termiä ”havaintopsykologia”, vaan käytetään termejä näkötutkimus tai kuulontutkimus.

Optinen illuusio. Kuvassa ruudut A ja B ovat samanvärisiä.[1]
Havainnollistus ruutujen samanvärisyydestä.
"Välkkyvä" ruudukko. Risteyksissä olevat mustat pisteet näyttävät ilmestyvän ja katoavan.

Näkemiseen liittyvä havaintopsykologinen tutkimus voi kohdistua esimerkiksi:

  • värien havaitsemisen
  • kontrastiherkkyyteen
  • stereonäköön
  • liikkeen havaitsemiseen
  • visuaalisen hakuun
  • tarkkaavaisuuteen

Historiaa

Varhaisessa havaintopsykologiassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä pyrittiin luomaan kokonaisteorioita havaintoilmiöistä. Tähän aikakauteen liittyvät muun muassa hahmopsykologia (Max Wertheimer, Köhler, Koffka) ja strukturalismi (Wilhelm Wundt, Titchener). Nykyaikaisen havaintopsykologian kannalta nämä näkemykset ovat kuitenkin jo vanhentuneita. Nykyinen havaitsemisen tutkimus pyrkii harvemmin luomaan kokonaisteoriaa, joka kattaisi koko havaintokokemuksen muodostumisen, vaan pyrkii pikemminkin selittämään yksittäisiä ilmiöitä, kuten esimerkiksi tarkkaavaisuuden suuntamisen, mahdollisimman tarkasti.

Katso myös

Lähteet
  1. Checkershadow Illusion Edward H. Adelson, MIT. Viitattu 20.12.2008. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.