Havaijin kuningaskunta

Havaijin kuningaskunta (havaijiksi Ko Hawaiʻi Pae ʻĀina) muodostui Havaijin saarille vuosien 1795 ja 1810 välisenä aikana ja oli olemassa vuoteen 1893 saakka. Kuningaskunta yhdisti Oahun, Mauin, Molokain, Lanain, Kauain ja Niihaun asukkaat Havaijin vallan alle. Kuningaskunnan ensimmäinen hallitsija oli Kamehameha I ja viimeinen kuningatar Liliʻuokalani. Hallintomuoto oli perustuslaillinen monarkia. Vuosina 1795–1845 saarten pääkaupunki oli Lahaina ja vuodesta 1845 eteenpäin pääkaupunkina on ollut Honolulu, joka on myös nykyisen Havaijin osavaltion pääkaupunki.

Havaijin kuningaskunta
Ko Hawaiʻi Pae ʻĀina
1795–1893
Havaijin lippu Havaijin kuningaskunnan vaakuna
Havaijin lippu Havaijin vaakuna

Havaijin sijainti
Valtiomuoto monarkia
Valtionpäämies Havaijin kuningas
Pääkaupunki Lahaina (1795–1845)
Honolulu (1845–)
Viralliset kielet havaiji, englanti
Valuutta Yhdysvaltojen dollari
Havaijin dollari
Tunnuslause Ua Mau ke Ea o ka ʻĀina i ka Pono
Kansallislaulu Hawaiʻi Ponoʻī
Seuraaja(t) Havaiji Havaijin tasavalta

Väkikuvun kehitys
Vuosi 1780 1800 1832 1890
Väkiluku 400 000 – 800 000 250 000 130 313 89 990

Lähde:[1] [2] [3] [4] [5] [6]

Historia

Kamehameha I perusti Havaijille maa- ja merivoimat. Armeija käytti sekä perinteisiä välineitä kuten perinteisiä kypäriä että ajanmukaisempia aseita kuten eurooppalaisia tykkejä. Kamehameha I:n armeijaan kuului kymmeniä tuhansia miehiä, mutta hänen jälkeensä saarilla riehuneet epidemiat tappoivat suuren osan väestöstä ja myös sotilaista. Kun Kamehameha III vuonna 1849 teki sopimuksen, jolla Havaijista tuli Yhdysvaltojen protektoraatti, armeijassa oli enää muutama sata miestä.

Vuonna 1839 Cyrille Laplace, ranskalaisen Artemise-fregatin kapteeni, purjehti Havaijille, sillä useita katolisia lähetyssaarnaajia oli kidutettu. Kamehameha III maksoi ranskalaisille 20 000 dollarin korvauksen ja välttyi sodalta. Lisäksi katolilaisuuden harjoittaminen tehtiin lailiseksi ja Kamehameha lahjoitti paikallisille katolilaisille maata kirkon rakennusta varten. Neljätoista vuotta myöhemmin, vuonna 1843, brittiläinen Lord George Paulet, HMS Carysfortin kapteeni, tuli saarille ja syytti Kamehamehaa Englannin loukkaamisesta ja yritti liittää saaret Isoon-Britanniaan. Brittiläinen lähetyssaarnaaja Gerrit Judd, josta oli tullut Havaijin taloudesta vastaava ministeri, järjesti kuitenkin lähetystön valittamaan Laplacen aikeista Yhdysvaltoihin ja Ranskaan. Tilanne loppui Ison-Britannian anteeksipyyntöön.

Ranska ja Iso-Britannia tunnustivat Havaijin itsenäisyyden 1843, Yhdysvallat tunnusti sen vasta 1849. Kun Krimin sota syttyi vuonna 1849, Kamehameha III julisti Havaijin Sveitsin tapaan puolueettomaksi valtioksi. Yhdysvaltojen kasvava vaikutusvalta sai hänen seuraajansa Kamehameha IV:n ja Kamehameha V:n yrittämään liittoutumista Ison-Britannian kanssa.

Lunalilo I:n päästyä valtaan Havaijin armeija lakkautettiin ja saarten turvallisuus jätettiin Yhdysvaltojen huolehdittavaksi, mutta Kalākaua I perusti armeijan uudelleen. Kuningatar Liliʻuokalani pääsi valtaan vuoden 1891 vaaleissa. Liliʻuokalania painostettiin muuttamaan vuoden 1887 perustuslakia, jolla valta oli siirretty pienelle eurooppalaiselle ja havaijilaiselle eliitille, mutta Liliʻuokalani pelkäsi Yhdysvaltojen puuttuvan asiaan. Liliuokalani sai kuitenkin tilaisuuden perustuslain muutokseen, kun Yhdysvaltojen risteilijä USS Boston poistui Honolulun satamasta. USS Boston lähetettiin kuitenkin takaisin, ja amerikkalaiset avustivat vallankaappauksessa, jossa Liliʻuokalani syrjäytettiin ja amerikkalaismielinen lähetyspuolue nousi valtaan. Vallankaapauksen jälkeen Havaijin kuningaskunta ja sen armeija lakkautettiin, ja saariryhmästä tuli lyhytikäiseksi jäänyt Havaijin tasavalta alkuvuonna 1894. Entiset armeijan jäsenet kapinoivat 1895, mutta kapinayritys tukahdutettiin.

Hallinto

Vuosina 1840, 1852, 1864 ja 1887 voimaan astuneet perustuslait vähensivät asteittain kuninkaan valtaa siirtäen valtaa eduskunnalle. Eduskunta koostui kuninkaan valitsemista neuvonantajista sekä kansan valitsemista edustajista. Havaijin saaret oli jaettu Kauain, Oahun, Mauin ja Havaijin hallintoalueisiin. Jokaisella hallintoalueella oli kuninkaan valitsema kuvernööri. Kuvernöörit kuuluivat yleensä yläluokkaan, ja kuvernööreinä toimi myös naisia.

Lähde:[7]

Lähteet

Viitteet
  1. E. S. Craighill Handy, Davis: Ancient Hawaiian Civilization: A Series of Lectures Delivered at THE KAMEHAMEHA SCHOOLS. Tuttle Publishing, 2012-12-21. ISBN 978-1-4629-0438-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.5.2022). en
  2. Bryan Fryklund: Hawaii: The Big Island. Hunter Publishing, Inc, 2011-01-04. ISBN 978-1-58843-637-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.5.2022). en
  3. Harper's Magazine. Harper's Magazine Foundation, 1883. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.5.2022). en
  4. Hawaiian Kingdom - Hawaiian Territory www.hawaiiankingdom.org. Viitattu 16.5.2022.
  5. Ronald Takaki: Pau Hana: Plantation Life and Labor in Hawaii, 1835–1920. University of Hawaii Press, 1984-03-01. ISBN 978-0-8248-0956-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.5.2022). en
  6. William Adam Russ: The Hawaiian Revolution, 1893-94. Susquehanna University Press, 1959. ISBN 978-0-89370-858-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.5.2022). en
  7. Hawaiian Kingdom - Heads of State 2022. hawaiiankingdom.org. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.