Haukat

Haukat (Accipitridae) on petolintujen lahkoon kuuluva lintuheimo. Niiden koko vaihtelee pienistä varpushaukoista suuriin merikotkiin. Heimoon kuuluu 248 lajia 69 suvussa. Haukkoja elää kaikissa maanosissa kaikenlaisissa olosuhteissa, kuten aavikoilla, tundralla, metsissä ja vuoristoissa. Suomessa pesii 13 haukkalajia.[4]

Haukat
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Petolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat
Accipitridae
Vieillot, 1816
Alaheimot[1][2][3]
Katso myös

  Haukat Wikispeciesissä
  Haukat Commonsissa

Tuntomerkit

Haukoilla on koukkunokka, vahvat jalat ja terävät kynnet. Siivet ovat leveät ja voimakkaasti harittavat, ja ne sopivat hyvin liitämiseen ja kaarteluun.[5] Naaraat ovat suurikokoisempia kuin koiraat.[6]

Elintavat

Haukkojen poikaset pysyvät pesässään pitkään. Molemmat emot osallistuvat poikasten hoitamiseen, mutta pääasiassa koiras huolehtii ravinnon saalistuksesta.[6] Haukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa lihaa. Korppikotkia lukuun ottamatta haukat pyydystävät ja tappavat saaliinsa itse.[5]

Luokittelu

Haukkoihin kuuluvat kotkat sekä monet linnut, joiden nimen lopussa on ”haukka”. Osa haukka-nimisistä linnuista kuuluu kuitenkin jalohaukkoihin. Haukkojen nykyinen luokittelu on sekainen.selvennä Integrated Taxonomic Information System (ITIS) ei luokittele haukkojen heimoon alaheimoja[7].

Suvut

Accipitrinae

Aegypiinae

Aquilinae

Buteoninae

Circaetinae

Circinae

Elaninae

Gypaetinae

Haliaeetinae

Harpiinae

Melieraxinae

Milvinae

Pandioninae

Perninae

Polyboroidinae

Sagittariinae

Katso myös

Lähteet

  • Koskimies, Pertti: Suuri suomalainen lintukirja. Readme.fi, 2019. ISSN 101704437. ISBN 978-952-321-186-5.

Viitteet

  1. Lerner, Heather R. L. & Mindell, David P.: Phylogeny of eagles, Old World vultures, and other Accipitridae based on nuclear and mitochondrial DNA. Molecular Phylogenetics and Evolution, marraskuu 2005, 37. vsk, nro 2, s. 327–346. PubMed:15925523. doi:10.1016/j.ympev.2005.04.010. ISSN 1055-7903. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.3.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 310. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4. (suomenkielisten nimien lähde)
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 749–750. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6. (suomenkielisten nimien lähde)
  4. Koskimies 2019, s. 111
  5. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 88. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  6. Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 23. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  7. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Accipitrinae (TSN 553465) itis.gov. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)

    Kirjallisuutta

    • Kerstin Viering, Roland Dr. Knauer: Päiväpetolinnut ja pöllölinnut - Lajit, elinympäristöt, käyttäytyminen. Naumann & Göbel 2011.
    • Klaus Malling Olsen – Carl Christian Tofte. Petolintuopas. Otava 2009.
    • Dick Forsman: Petolinnut. Otava. 2007. ISBN 978-951-1-21147-1
    • Dag Peterson, Juhani Lokki. Pohjolan petolinnut ja pöllöt. Kustannus-Mäkelä 2002.
    • Benny Génsbøl, Pertti Koskimies. Suomen ja Euroopan päiväpetolinnut. WSOY 1995.
    • Dick Forsman. Suomen haukat ja kotkat. Kirjayhtymä 1993.
    • Teuvo Suominen. Lintujemme katoava aateli. WSOY 1967.
    • Dick Forsman. Suomen päiväpetolinnut : haukkojen ja kotkien määritysopas. Lintutieto 1980.

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.