Hauhon taistelu

Huhtikuuta 6. päivänä tapahtuneen valkoisten Tampereen valtauksen jälkeen alkoivat punaiset pian vetäytyä läntisestä Suomesta kohti itää. Hämeenlinnaan oli kuun loppuun mennessä kerääntynyt useita tuhansia Satakunnasta, Varsinais-Suomesta ja Hämeestä paenneita punaisia ja näiden perheenjäseniä. Hangossa maihinnousseiden saksalaisten lähestyessä Hämeenlinnaa pakolaiset lähtivät liikkeelle 25. huhtikuuta tarkoituksenaan edetä Hauhon kautta Lahteen.[1]

Hämeenlinnasta lähteneet punaiset joutuivat ennen Lahteen saapumistaan kolmeen isoon taisteluun. 26.–27. huhtikuuta he kohtasivat Alvettulan kylässä Alvettulanjoen ylittävää siltaa hallussaan pitäneet valkoiset, mutta onnistuivat kiivaiden taistelujen jälkeen lopulta ylittämään joen ja pakottamaan valkoiset vetäytymään puolustusasemistaan. Noin 4 000–5 000 pakolaisen kuormasto jatkoi matkaansa kohti Hauhon kirkonkylää, jonne se saapui vielä seuraavan illan ja yön aikana. Joukkoon liittyi myös pohjoisesta Lempäälän suunnasta saapuneita punaisia, jotka olivat tehneet läpimurron valkoisten linjojen läpi Pälkäneellä käydyssä Laitikkalan taistelussa 24. huhtikuuta.[1]

Valkoisten tarkoitus oli vallata Hauhon kirkonkylä varhain sunnuntaiaamuna 28. huhtikuuta käynnistyvässä hyökkäyksessä. Siihen lähdettiin suuresta vastustajan miesylivoimasta huolimatta, vaikka asia oli saatu selville jo ennen hyökkäyksen alkua. Valkoiset ilmeisesti olettivat punaisten jo olleen lopullisesti lyötyjä.[2][3]

Valkoisten puolelta taisteluun osallistui Keski-Pohjanmaan II reservipataljoona, jota komensi kapteeni Hjalmar Söderman. Käskyn saatuaan pataljoonan kolme komppaniaa lähtivät 27. huhtikuuta marssimaan Tuuloksesta Hauholle ja majoittuivat myöhään illalla Sotjalan kylään Hovinkartanon tilalle, joka sijaitsi noin viiden kilometrin päässä Hauhon kirkonkylästä. Kartanoon oli jo aikaisemmin saapunut valkoisten tueksi lähetetty kenraalimajuri Konrad Wolfin komentaman prikaatin 11. polkupyöräkomppania, jolla oli mukanaan myös yksi kevyt vuoritykki. Noin 60 sotilaan vahvuinen saksalaisosasto oli pienen kahakan jälkeen ajanut Hovinkartanosta pois siellä majailleen punakaartin osaston.[4]

Hovinkartanoon majoittuneet joukot lähtivät liikkeelle aamulla kello 6..[5] Idästä kohti Hauhoa marssineet valkoiset saivat vastaansa punaisten etuvartioiden kivääritulta noin puolitoista kilometriä ennen kirkonkylää. Tämän jälkeen komppaniat levittäytyivät metsämaastossa ketjumuodostelmiin niin, että 1. ja 3. komppania sijoittuivat maantien pohjoispuolelle, saksalaiset keskustaan tien molemmin puolin ja 2. komppania sen eteläpuolelle. Tarkoituksena oli edetä Hämeenlinnaan johtavalle maantielle ja estää punaisten liikkeellelähtö. Saksalaisten tykki ajoi tuliasemaan kirkonkylän peltoaukean laidalle ja alkoi ampua maantielle järjestäytynyttä punaisten kuormastoa.[4]

Punaiset kuitenkin vastasivat tulitukseen omalla tykistöllään ja aloittivat välittömästi hyökkäyksen valkoisten ja saksalaisten rintamaa vastaan. Saksalaiset menettivät pian tykkinsä punaisille ja lähtivät perääntymään, jolloin rintaman keskiosa jäi tyhjäksi. Tämän jälkeen myös valkoiset joutuivat nopeasti sekasortoon, kun molempiin sivustoihin iskettiin ja he vetäytyivät epäjärjestyksessä punaisten takaa-ajamana.[4] Valkoiset pääsivät kuitenkin lopulta saksalaisten suojatessa perääntymään usean kilometrin päähän Pyhäjärven ja Kotkijärven väliselle kannakselle. Läheisissä Alvettulan ja Ellilän kylissä oli valkoisten joukkoja, jotka kuulivat taistelun äänet, mutta hyökkäyskäskyn puuttuessa ne eivät lähteneet avuksi.[2][3]

Hyökkäyksen torjumisen jälkeen punaisten kuormasto lähti liikkeelle ja suuntasi Kokkilan kylän kautta kohti Tuuloksen Syrjäntakaa. Muutaman kilometrin päässä Portaan kylässä ja vielä myöhemmin vajaan seitsemän kilometrin päässä Kokkilassa punaiset kohtasivat lisää vihollisen osastoja. Myös ne joutuivat pahasti alivoimaisina väistämään ja punaiset pääsivät jatkamaan matkaansa kohti Syrjäntakaa, jossa alkoi uusi taistelu kello 21 aikaan illalla.[2][3]

Puolitoista tuntia kestäneen taistelun aikana valkoiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina noin 100 ja punaiset noin 70 miestä.[3] Suomen sotasurmat -tietokanta tuntee 47 kaatunutta valkoista ja 14 punaista, joista neljä on naiskaartilaisia.[6] Kun punaisten pakolaiskolonna oli jättänyt Hauhon, ryhtyi suojeluskunta vangitsemaan pitäjään vielä jääneitä punaisia ja heitä teloitettiin muun muassa kirkonkylän tuntumassa Vihniönmäellä.[7]

Hauholla on useita vuoden 1918 taisteluihin liittyviä muistomerkkejä ja hautapaikkoja. Kirkonkylän Vihniössä on joukkohauta, jonne on haudattu 75 teloitettua punaista. Paikalle pystytettiin muistomerkki 1947. Vuonna 1982 samaan paikkaan siirrettiin vielä 42 eri puolilla Hauhoa teloitetun punaisen jäännökset.[8] Hauhon kirkon pihassa puolestaan on Hauhon taistelussa kaatuneiden valkoisten muistomerkki, joka paljastettiin taistelun vuosipäivänä 1924. Lisäksi Hauhon hautausmaalla on paikallisen suojeluskunnan vuonna 1918 pystyttämä muistomerkki.[3]

• Tuomisto, Marjatta: 1918: Taistelukuvauksia Pälkäneen Laitikkalan ja Hauhon rintamalla. Hämeenlinna: tekijä, 2014. ISBN 978-952-28282-2-4.

• Hauhon taistelu, Hakkapeliitta, 27.09.1938, nro 39, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot