Hatsinan piiri

Hatsinan piiri rajoittuu pohjoisessa Leningradin alueen Lomonosovin piiriin, koillisessa Pietarin kaupunkiin, idässä Tusinan piiriin, etelässä Lugan piiriin ja lännessä Volossovan piiriin. Suurin osa piiristä sijaitsee Laukaan- ja Ortesjoen tasangolla, koillisosa kuuluu Länsi-Inkerin ylänköön.

Pinta-alasta noin 50 % on metsää (lähinnä etelässä ja idässä), noin 10 % suota, 21 % peltomaata ja 8 % niittyä. Tärkeimmät joet ovat Ortesjoki, Inkereenjoki ja Suijanjoki. Suurimmat järvet ovat piiriin osittain kuuluva Vjalje (ven. Вялье) ja Orinanjärvi (ven. Орлинское, Orlinskoje). Luonnonsuojelualueita ovat valtakunnallisen statuksen omaava Mšinskin suon rauhoitusalue, aluetason rauhoitusalueet Glebovon suo (ven. Глебовское болото, Glebovskoje boloto), Rakitino (ven. Ракитинский, Rakitinski) ja Mšinskin suon pohjoisosan vesistönsuojelualue (ven. Север Мшинского болота, Sever Mšinskogo bolota).

Hatsinan piiristä on löydetty paljon keskiaikaisia kurgaani-, kivikehys- ja tasamaan hautoja. Arkeologisten löytöjen ja paikannimistön perusteella asukkaat olivat inkerikkoja ja venäläisiä. 1400–1500-luvulla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Inkereen, Tääkelin, Tillitsan, Suijan, Grjaznon ja Orinan (ven. Орлино, Orlino) pogostoihin.

Ruotsin vallattua Inkerin 1600-luvun alussa alueelle muutti paljon suomalaisia uudisasukkaita. Inkeriläiset kuuluivat Hatsinan, Kolppanan, Koprinan, Skuoritsan, Spankkovan ja Venjoen seurakuntiin.

1700-luvun alussa alue siirtyi jälleen Venäjälle ja sinne rakennettiin lukuisia aateliskartanoita. Hatsina sai kaupunginoikeudet vuonna 1796, ja Paavali I:n ja Aleksanteri III:n aikana sen palatsi toimi keisarin residenssinä. 1800–1900-lukujen vaihteessa seudulle syntyi pietarilaisten huvila-asutusta.

Vuoteen 1922 saakka alue kuului Pietarin läänin Detskoje Selon (entinen Saari), Pietarhovin ja Laukaan kihlakuntiin. Vuonna 1922 perustettiin Trotskin (entinen Hatsina) kihlakunta, joka käsitti lakkautetut Detskoje Selon ja Pietarhovin kihlakunnat. Vuonna 1927 Trotskin kihlakunta jaettiin viiteen piiriin, joista yksi oli Trotskin piiri. Vuosina 1929–44 se oli nimeltään Krasnogvardeiskin piiri Hatsinan silloisen nimen mukaan.

Toisen maailmansodan aikana Hatsinan piiri oli Saksan miehittämänä. Saksalaisten miehitysalueelle jääneet inkerinsuomalaiset siirrettiin vuonna 1943 Suomeen, josta heidät sittemmin palautettiin Neuvostoliittoon. Inkeriläisiä ei kuitenkaan päästetty kotiseudulleen, vaan heidät karkotettiin aluksi muualle Venäjälle. Myöhemminkin vain harva onnistui palaamaan. Monet asettuivat Karjalan tasavaltaan ja Viroon tai ovat sittemmin muuttaneet Suomeen. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Hatsinan piirin asukkaista oli 2,1 % suomalaisia.[1]

Hatsinan piiriin kuuluu kaksi kaupunkia: Hatsina ja Kommunar, neljä kaupunkimaista taajamaa: Orinansavotta, Siiverska, Taaitsa ja Viiritsa sekä 11 maalaiskuntaa: Jelisavettina, Koprina, Novyi Svet, Patamäki, Possata, Puutosti, Susanina, Suuri-Kolppana, Sääskelä, Verevä ja Voiskovitsa.

Piirin päämies on Stanislav Bogdanov ja piirihallinnon päämies inkerinsuomalainen Aleksandr Hudilainen (Aleksanteri Hutilainen). Molemmat ovat Yhtenäinen Venäjä -puolueen jäseniä.

Piirin tärkeimmät teollisuuskeskukset ovat Hatsina ja Kommunar. Hatsinassa on koneenrakennus- ja elintarviketeollisuutta, Kommunar on sellu- ja paperiteollisuuden keskus. Muualla piirissä on mm. metalli-, elintarvike ja puunjalostusteollisuutta.

Maatalous on keskittynyt maidontuotantoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn.

Piirin pohjoisosan asukkaista huomattava osa käy työssä Pietarissa. Taloudellisesti merkittävää on myös matkailu sekä pietarilaisten kesäasutus, jota varten on syntynyt laajoja huvila- ja puutarha-alueita.

Tärkein liikennekeskus on Hatsinan kaupunki. Piirin kautta kulkevat Pietarin–Lugan, Pietarin–Oredežin, Pietarin–Hatsina-Baltijskajan ja Namkun–Iivananlinnan rautatiet. Suurimmalla osalla radoista liikennöi paikallisjunia. Hatsinan läpi kulkee Pietarin–Pihkovan–Valko-Venäjän rajan välinen maantie.

Hatsinassa toimivat Konstantin Ušinskille nimetty opettajaopisto, Leningradin talous- ja finanssi-instituutti, Boris Konstantinoville nimetty Pietarin ydinfysiikan instituutti sekä eräiden pietarilaisten korkeakoulujen osastoja. Pielilässä sijaitsee Luoteis-Venäjän kasvinviljelyn tutkimuslaitos.

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvat Hatsinan palatsi- ja puistoalue, kaupungin historiallinen keskusta sekä Taaitsan palatsi- ja puistoalue. Piirissä on kolme runoilija Aleksandr Puškinin elämään ja tuotantoon liittyvää museoa: ”Postimestarin talo” Vuirissa, ”Puškinin lapsenhoitajan mökki” Koprinassa sekä Puškinin isoisoisän Abram Gannibalin kartanomuseo Suijan taajamassa. Possatassa on kartanomuseo, jossa kirjailija Vladimir Nabokov vietti lapsuutensa. Piirissä on myös lukuisia enemmän tai vähemmän säilyneitä aateliskartanoita sekä ortodoksisia kirkkoja ja tšasounoita.

Hatsinan piirissä toimivat nykyään Inkerin kirkon Hatsinan, Kolppanan ja Skuoritsan seurakunnat, joiden alkuperäiset kirkkorakennukset on korjattu ja otettu uudelleen käyttöön. Spankkovan kirkko on raunioina ja Koprinan kirkkorakennus paloi 1960-luvulla. Hatsinassa on Inkerin liiton osasto ja Taaitsassa inkeriläisvanhusten palvelukeskus.

• Hatsinan piirin sivusto (venäjäksi)
• Hatsinan piiri Leningradin alueen sivustolla (venäjäksi)
• Hatsinan piirin matkailuinfokeskus (suomeksi)