Hasim Rahman

Rahman aloitti uransa verraten myöhäisellä iällä, 20-vuotiaana, ja otteli amatöörinä vain kymmenen ottelua ennen ryhtymistään ammattilaiseksi 22-vuotiaana joulukuussa 1994. Kokemattomuudestaan huolimatta Rahman voitti 12:sta ensimmäisestä ammattilaisottelustaan 11 tyrmäyksellä.

Heinäkuussa 1997 Rahman voitti USBAn alueellisen raskaansarjan mestaruuden tyrmättyään Jeff Woodenin yhdeksännessä erässä[1], ja saman vuoden marraskuussa hän voitti IBF:n mannertenvälisessä mestaruusottelussa Obed Sullivanin. Rahman puolusti molempia mestaruuksiaan Jesse Fergusonia ja Steve Pannellia vastaan kunnes kärsi joulukuussa 1998 David Tualle uransa ensimmäisen tappion kiistanalaisella teknisellä tyrmäyksellä 10. erässä.[2] Marraskuussa 1999 hän kärsi uransa toisen tappion Oleg Maskajeville.[3] Tappionsa myötä hän putosi pois Ring Magazine -lehden kymmenen parhaan listalta. Maaliskuussa 2003 Rahman voitti Marylandin raskaan sarjan mestaruuden 10-eräisessä kamppailussa Marion Wilsonia vastaan. Seuraavassa ottelussaan hän voitti WBU-liiton mestaruuden silloiselta mestarilta Corrie Sandersilta seitsemännen erän tyrmäyksellä ja nousi takaisin Ring Magazinen arvostetulle listalle.

22. huhtikuuta vuonna 2001 Rahman kohtasi hallitsevan mestarin Lennox Lewisin Brakpanissa, Etelä-Afrikassa WBC:n, IBF:n ja IBO:n tunnustamassa maailmanmestaruusottelussa. Rahman tyrmäsi Lewisin viidennessä erässä.[4] Voittonsa myötä Rahmanista tuli Muhammad Alin ja Mike Tysonin jälkeen kolmas muslimi raskaansarjan maailmanmestari. Lewisin sopimuksessa oli pykälä välittömästä uusintaottelusta, mikäli hän häviäisi kamppailun, kun taas Rahman ja hänen uusi promoottorinsa Don King olivat suunnitelleet, että Rahman puolustaisi titteliään vähintään yhtä vastustajaa vastaan ennen Lewisiä. Rahman oli kaavaillut vastustajakseen muun muassa Mike Tysonia.[5] Lewis vei kiistan liittovaltion oikeuteen ja ratkaisu päätyi hänen hyväkseen. Rahman ja Lewis kohtasivat uudelleen samana vuonna 17. marraskuuta Las Vegasissa. Tällä kertaa Lewis tyrmäsi Rahmanin neljännessä erässä.

Seuraavassa ottelussaan Rahman kohtasi 1. kesäkuuta vuonna 2002 Evander Holyfieldin, joka ennen Rahmania oli menettänyt maailmanmestaruutensa Lewisille. Holyfieldin voimakas päähän kohdistunut isku sai aikaan Rahmanin vasemman silmän tienoille epänormaalin kokoisen kyhmyn, minkä johdosta ottelu keskeytettiin seitsemännen erän jälkeen ja voittaja ratkaistiin tuomarien pistekorteille. Holyfield voitti niukasti pistein 64–69, 67–66 ja 64–69.

Seuraavassa ottelussaan Philadelphiassa 29. maaliskuuta vuonna 2003 Rahman kohtasi toisen kerran urallaan David Tuan. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan pistein 112–116, 116–112 ja 114–114. Monet asiantuntijat pitivät Rahmania voittajana ja saman vuoden kesäkuussa hänet kohotettiin WBC-liiton ykköshaastajaksi. 13. joulukuuta Rahman otteli entistä WBA:n maailmanmestaria John Ruizia vastaan väliaikaisesta maailmanmestaruudesta. Hän lähti otteluun ennakkosuosikkina, mutta oli huonossa kunnossa ja hävisi tuomarien yksimielisellä päätöksellä. Tappionsa jälkeen Rahman voitti neljä heikomman tason ottelijaa yrittäen saada itseään parempaan kuntoon. 13. marraskuuta 2004 hän kohtasi Kali Meehanin ottelussa, jonka voittajan oli määrä nousta ykköshaastajaksi vähintäänkin yhden suuren liiton listoilla. Rahman voitti New Yorkin Madison Square Gardenilla käydyn kamppailun tyrmäyksellä neljännessä erässä.

Voittonsa johdosta WBC-liitto kohotti Rahmanin Vitali Klytškon ykköshaastajaksi. Ottelu oli alun perin määrä järjestää 30. huhtikuuta vuonna 2005, mutta Klytško loukkasi harjoituksissa itsensä ja ottelu siirrettiin käytäväksi 18. kesäkuuta. Ottelupäivän lähestyessä Klytško kuitenkin ilmoitti, ettei hän ole täysin toipunut vammastaan, joten kohtaamista siirrettiin viikolla eteenpäin. Siirron jälkeen Klytškon lääkäri ilmoitti, että vamma vaatii leikkaushoitoa ja seuraavaksi päivämääräksi määrättiin 12. marraskuuta. Kolmannen ottelusiirron jälkeen Rahman otteli välillä 13. elokuuta WBC:n väliaikaisesta maailmanmestaruudesta, jonka haltijan oli määrä kohdata Klytško tämän toivuttua, kakkoshaastaja Monte Barrettia vastaan ja voitti tämän tuomarien yksimielisellä päätöksellä. Rahmanin voiton myötä Klytškon oli määrä menettää tittelinsä, mikäli hän ei kohtaisi tätä seuraavassa ottelussaan. Ennen sovittua ottelupäivämäärää Klytško kuitenkin ilmoitti lopettavansa uransa, ja seuraavan vuoden maaliskuussa WBC-liitto päätti myöntää tittelin Rahmanille.

Vaikka Rahman oli mestari, oli hänen taloudellinen tilanteensa tullut heikoksi, sillä Klytško-ottelun peruunnuttua hän ei saanut 4,2 miljoonan dollarin palkkiotaan, mitä olisi kipeästi tarvinnut, sillä Rahman oli julistettu lokakuussa konkurssiin oikeussalitaistelussa omaa promoottoriaan Don Kingiä vastaan. Oikeudenkäynnin ollessa kesken King toimi yhä Rahmanin promoottorina, joka vastaa muun muassa nyrkkeilijän palkkioista ja rahoituksesta. Saman vuoden joulukuussa oikeustaisto saatiin päätökseen ja Rahmanin ja Kingin sopimus purkautui, ja Rahman sai solmia sopimuksen promoottori Bob Arumin Top Rank Boxing -yhtiön kanssa.

Rahman palasi puolustamaan mestaruuttaan 18. maaliskuuta 2006 Atlantic Cityssä James Toneya vastaan. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan ja hän sai pitää vyönsä.

Uudelleen Rahman astui kehään puolustamaan mestaruuttaan 12. elokuuta Las Vegasissa kazakstanilaista Oleg Maskajevia vastaan. Maskajev voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä 12. erässä ja Rahman menetti mestaruutensa. Rahman palasi kehään 16. heinäkuuta, jolloin hän kohtasi James Toneyn uudelleen. Ottelu päättyi Rahmanin tekniseen tappioon 3. erässä.

Seuraavan kerran Rahman nousi kehään vuoden 2008 joulukuun 13. päivänä. Ottelussa hän hävisi raskaansarjan hallitsevalle mestarille Volodymyr Klytškolle teknisellä tyrmäyksellä 7. erässä.

• Tilastot ammattilaisotteluista BoxRec-tietokannassa