Oligarkia

Oligarkia eli harvainvalta (m.kreik. ὀλίγος ”harvat” ja m.kreik. ἄρχω ”hallita”) on valtiomuoto, jossa vallankäyttö on rajattu pienelle, syntyperään tai varallisuuteen perustuvalle eliitille. Spartassa vallitsi spartiaattien harvainvalta, ja monissa kreikkalaisten siirtokunnissa alkuperäisten siirtolaisten oligarkia. Myös Ateenassa yritettiin vuonna 411 eaa. peloponnessolaissodan aikaan perustaa oligarkia.[1]

Osa artikkelisarjaa
Valtiomuodot
Vallan lähde
Vallan ideologia
Vallan rakenne

Roomassa puolestaan muotoutui 400-luvulla eaa. uusi varallisuuteen perustuva oligarkkinen hallintojärjestelmä, jossa varakkaimmilla kansanluokilla oli kansankokouksissa ehdoton valta.[1]

Aristoteles käytti sanaa oligarkia tarkoittamaan korruptoitunutta, oligarkkien omaan etuun tähtäävää vallankäyttöä. Jos eliitti käytti valtaansa epäitsekkäästi, yhteistä hyvää ajaakseen, kutsui hän hallintoa aristokratiaksi.

Antiikki
Pääartikkeli: Oligarkia antiikin Kreikassa

Esimerkkinä oligarkiasta käytännössä käytetään usein Ateenaa ennen demokratian syntyä. Solonin lakien voimaantulon jälkeen 600–500 lukujen vaihteessa eaa. Solonin oligarkiassa, joka voidaan nähdä myös timokratiana, kansalaiset oli jaettu neljään luokkaan joilla oli vaihteleva määrä oikeuksia ja velvollisuuksia. Vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla, joilla oli varallisuutta ja veronmaksukykyä, oli mahdollisuus poliittiseen vaikuttamiseen.

Antiikin Sparta oli myös oligarkia. Maata hallitsi kaksi periytyvää kuningasta. Yleinen päätäntävalta oli yli 60-vuotiaiden miesten neuvostolla. Sekä viidellä vuodeksi kerrallaan valitulla johtavalla virkamiehellä, joiden valitsevaan kansankokoukseen saivat osallistua yli 30-vuotiaat miespuoliset kansalaiset.

Nykyaika

Venäjällä Neuvostoliiton romahdettua rikastuneita teollisuuspohattoja kutsutaan monesti oligarkeiksi heille kasautuneen huomattavan demokraattisen järjestelmän ulkopuolisen vallan vuoksi.

Katso myös

Lähteet
  • Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Viitteet
  1. Castren ja Pietilä-Castrén 2000, s. 378
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.