Haruna (1913)

Haruna (jap. 榛名) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1915 valmistunut Kongō-luokan taisteluristeilijä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa.

Haruna / 榛名

Haruna 1934
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kawasaki, Kōbe
Kölinlasku 16. maaliskuuta 1912
Laskettu vesille 14. joulukuuta 1913
Palveluskäyttöön 19. huhtikuuta 1915
Loppuvaihe romutettu 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 26 650 t (standardi)
32 715 t (kuormattu)
Pituus 214,58 m (kokonaispituus)
211,84 m (vesilinja)
Leveys 28,04 m
Syväys 8,38 m
Koneteho 36 × Yarrow-höyrykattilaa, Brown Curtis -turbiinimoottori: 64 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 1 221
Panssarointi 230 mm (päätykkitornit)
200 mm (panssarivyö)
38–70 mm (panssarikansi)
Aseistus
Aseistus 8 × 14″ tykkiä kaksoistorneissa
16 × 6″ tykkiä
16 × 3″ tykkiä
8 × 21″ torpedoputkea

Valmistus
Pääartikkeli: Kongō-luokka (taisteluristeilijä)

Alus tilattiin Kawasakin telakalta Kōbesta, missä köli laskettiin 16. maaliskuuta 1912. Se laskettiin vesille 14. joulukuuta 1913 ja valmistui 19. huhtikuuta 1915. Alus liitettiin laivastoon ensimmäisenä päällikkönään Kajishirō Funakoshi.[1][2] Taisteluristeilijäksi luokiteltuna aluksella tuli olla suurempi nopeus kuin taistelulaívoilla, joten siihen asennettiin 36 höyrykattilaa, jotka tuottivat Brown Curtis -turbiinimoottorin tarvitseman voiman. Kattilat olivat hiilikäyttöisiä, niissä oli öljysuihkutus ja ne oli sijoitettu kahdeksaan huoneeseen, jotka muodostivat neljä laipioiden erottamaa tilaa. Suoravetoturbiini, joka tuotti 64 000 hevosvoimaa, pyöritti aluksen neljää akselia, joiden avulla Harunan huippunopeus oli 27,5 solmua.[3]

Palvelus

Mitsuzō Nunome vastaanotti aluksen päällikkyyden 13. joulukuuta 1915, jolloin alus liitettiin Japanin 2. laivaston 3. taistelulaivaviirikköön. Alus lähti 9. huhtikuuta 1916 Sasebosta Kiinan rannikolle ja palasi Saseboon 19. huhtikuuta. Alus lähti 8. marraskuuta Kōbesta sisaraluksensa Hiein kanssa.[2]

Saburō Hyakutake vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus lähti 1. huhtikuuta 1917 Kiinan rannikolle ja palasi Saseboon 11. huhtikuuta. Aluksen päälliköksi tuli 15. syyskuuta Naomi Taniguchi ja 1. joulukuuta Tsuneha Sano, kun alus siirrettiin reserviin. 20. joulukuuta aluksen päälliköksi tuli Shōkichi Ōishi.[2] Alus vaurioitui vuonna 1917 osuttuaan kaakkoisella Tyynellämerellä Saksan keisarikunnan laivaston kaappari Wolfin laskemaan miinaan.[4]

Alus palautettiin 1. joulukuuta 1918 palvelukseen 2. laivaston 3. taisteluviirikköön. Alus lähti 25. maaliskuuta Shibushinlahdelta Pohjois-Kiinan rannikolle, mistä se palasi Saseboon 9. huhtikuuta. 28. kesäkuuta 1919 allekirjoitetun Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti Japanille siirtyivät Saksan Tyynenmeren siirtomaat Qingdaon satamakaupunkia lukuun ottamatta.[2]

Alus lähti 29. elokuuta 1920 Tateyamasta Neuvostoliiton rannikolle ja se palasi 7. syyskuuta Otaruun. Aluksen ollessa 12. syyskuuta tykistöammunnoissa Motsudanniemen edustalla Hokkaidōlla, sillä tapahtui putkiräjähdys, joka repi 14 tuuman tykin putken kahtia ja lennätti etummaisen tykkitornin panssarikaton paikaltaan. Tornissa olleet seitsemän miestä saivat surmansa. Yokosukan laivastoarsenaali korjasi tykkitornin ja samalla elevaatiota kasvatettiin 25 asteesta 33 asteeseen.[2]

Heishirō Ōmi vastaanotti aluksen päällikkyyden 20. marraskuuta 1920. Alus siirrettiin 1. joulukuuta reserviin. Heinäkuussa 1926 aluksen ammusvarastojen ja konehuoneiden suojaa parannettiin Yokosukassa. Samalla alukselle asennettiin torpedovyöt, ja alukselle rakennettiin tilat kolmelle tyypin 90 malli 0 -kellukekoneelle. Kaikki aluksen 36 Yarrow-kattilaa korvattiin 16 uudentyyppisellä kattilalla, ja sille asennettiin Brown–Curtis-suoravetoturbiinit. Muutostöiden seurauksena savuhormeista poistui yksi. Aluksen aseistuksesta poistettiin neljä torpedoputkea. Muutostyöt valmistuivat heinäkuussa 1928, jolloin alus luokiteltiin taistelulaivaksi.[2]

Haruna liitettiin 10. joulukuuta 2. laivaston 4. taisteluviirikköön päällikkönään Akira Gotō. Keisari Hirohiton pikkuveli, prinssi Nobuhito Takamatsu saapui 1. helmikuuta 1929 kadettina alukselle. Alus lähti 28. maaliskuuta 1929 Kuresta Kiinan rannikolle Yantain edustalle. Se saapui 3. huhtikuuta Port Arthuriin.[2]

Alus liitettiin 30. marraskuuta 1. laivaston 1. taisteluviirikköön ja Gotō ylennettiin kontra-amiraaliksi. Gotō luovutti aluksen päällikkyyden Jūgorō Arichille. Alus lähti 28. maaliskuuta 1930 Sasebosta Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle. Se saapui 3. huhtikuuta Dalianiin Kiinaan. Haruna siirrettiin 1. joulukuuta reserviin.[2]

Aluksen muutostyöt valmistuivat 1. lokakuuta 1931, ja se lähti 8. marraskuuta Yokosukasta vierailemaan Kumamoton prefektuurissa. Tokutarō Sumiyama vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus liitettiin 20. toukokuuta 1933 1. laivaston 1. taisteluviirikköön ja se lähti 29. kesäkuuta Sasebosta Kiinan rannikolle Maanin saaren edustalle. Alus saapui 4. heinäkuuta Keelungiin Formosalle.[2]

Alus lähti Makosta Peskadoreilta 13. heinäkuuta purjehdukselle Japanin eteläpuoleisille merialueille. Se saapui 20. elokuuta Kisarazuun. Aluksen toinen modernisointi alkoi 1. elokuuta 1933 Kuressa.[2]

Washingtonin laivastosopimuksen rajoitusten poistuttua Haruna muutettiin lentotukialusten suojaustehtäviin. Sen perää venytettiin 26 jalkaa ja sille tehtiin pagoda-tyyppinen kansirakenne. Aluksen kattilat korvattiin 11 öljykäyttöisellä Kanpon-kattilalla, jotka kytkettiin uusiin turbiinimoottoreihin. Aluksen nopeus kasvoi 30 solmuun. Alukselle asennettiin takakannelle tykkitornin numero 3 taakse katapultti ja kiskot kolmelle kellukekoneelle. Koneet vaihdettiin Nakajima E8N1 tyyppi 95 (Dave)- ja Kawanishi E7K1 tyyppi 94 (Alf) -kellukekoneiksi. Pääaseiden korotuskulmat kasvatettiin 33:sta 43 asteeseen. Alus siirrettiin 15. marraskuuta reserviin, jolloin Shunzō Mito vastaanotti aluksen päällikkyyden. Alus siirrettiin 1. kesäkuuta 1934 Yokosukan laivastoalueelta Sasebon laivastoalueen alaisuuteen. Muutostyöt valmistuivat syyskuussa, ja alus luokiteltiin nopeaksi taistelulaivaksi.[2]

Alus sijoitettiin 15. marraskuuta 1. laivaston 1. taisteluviirikköön. Alus lähti 29. maaliskuuta 1935 Sasebosta Kiinan rannikolle Maan saaren edustalle. Se saapui 4. huhtikuuta 1936 Saseboon, mistä se lähti Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle 13. huhtikuuta. Alus palasi 22. huhtikuuta Saseboon.[2]

Alus siirrettiin 1. kesäkuuta 1. laivaston 3. taisteluviirikköön ja se lähti 4. elokuuta Keelungista Formosalta Kiinan rannikolle Amoyn edustalle. Alus saapui 7. elokuuta Makoon. Alus lähti 27. maaliskuuta 1937 Sasebosta Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle, mistä se palasi 6. huhtikuuta Saseboon.[2]

Marco Polon sillan tapahtumat 7.–8. heinäkuuta aloittivat Kiinan ja Japanin välisen sodan. Haruna lähti 20. elokuuta Atsutasta suojaten joukkojen siirtoa Kiinaan. Alus saapui 24. elokuuta Saseboon, josta se lähti 15. syyskuuta Kiinan pohjoisrannikolle. Alus saapui Port Arthuriin 17. syyskuuta, ja se palasi 21. syyskuuta pohjoisrannikolle. Alus siirrettiin 1. joulukuuta reserviin, mistä se palautettiin palvelukseen 15. marraskuuta 1939 liitettynä 1. laivaston 3. taistelulaivaviirikköön.[2]

Toinen maailmansota

Alus liitettiin 10. huhtikuuta 1941 sisämerelle sijoitettuun vara-amiraali Gun’ichi Mikawan johtamaan 3. taistelulaivalaivueeseen, jonka muut alukset olivat Kongō, Hiei ja Kirishima. Tomotsu Takama vastaanotti aluksen päällikkyyden Susumu Kimuralta 20. elokuuta. Alus liitettiin elokuussa laivueensa mukana Japanin 3. laivastoon.[5][2]

Laivueen 2. viirikköön kuuluneet Haruna ja Kongō liitettiin 29. marraskuuta Malaijan niemimaalle hyökänneen osaston rungon muodostaneeseen vara-amiraali Nobutake Kondōn 2. laivastoon. Laivaston muut osat olivat 4. risteilijälaivueen Atago, Takao ja Maya sekä niitä suojanneet kahdeksan hävittäjää. Osasto lähti vielä samana päivänä Hashirajimasta Makoon, jonne se saapui 2. joulukuuta aloittaen valmistautumisen Malakan maihinnousun tukemiseksi. Osasto jatkoi 4. joulukuuta matkaansa Makosta Indokiinaan, ja se saapui viikkoa myöhemmin Camranhinlahteen, maihinnousun Malakan niemimaalle ja Filippiineille alettua jo 8. joulukuuta.[2]

Keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-65 ilmoitti 9. joulukuuta havainneensa Britannian kuninkaallisen laivaston osaston, johon kuuluivat HMS Prince of Wales, HMS Repulse ja niitä suojanneet hävittäjät. Haruna lähti välittömästi laivaston mukana merelle kohdatakseen brittiosaston, mutta osastot eivät kohdanneet. Seuraavana päivänä Japanin laivasto-osastoa vahvennettiin ja se lähti iltapäivällä merelle etsimään vihollista. Osasto palasi 11. joulukuuta Camranhinlahteen saatuaan tiedon vihollisalusten tuhoutumisesta ilmahyökkäyksessä.[2]

Alus lähti osaston mukana 14. joulukuuta suojatakseen toista Malakaan saapuvaa maihinnousulaivastoa, palaten tehtävän suoritettuaan 17. joulukuuta. Seuraavana päivänä alus lähti osaston mukana tukemaan Linggayenlahden maihinnousua Filippiineillä. Osasto saapui 20. joulukuuta 300 merimailia Luzonista länteen, ja se makasi seuraavat kolme päivää ankkurissa Luzonin rannikolla. Osasto palasi 23. joulukuuta Camranhlahteen, josta se jatkoi matkaansa edelleen Formosalle.[2]

Osasto saapui Takaoon 25. joulukuuta, missä aloitettiin alusten huolto ja täydennykset. Se saapui 11. tammikuuta 1942 Makoon, josta se jatkoi 14. tammikuuta edelleen Palaulle. Osasto saapui 18. tammikuuta Palaulle suojaten Hollannin Itä-Intian maihinnousua. Laivasto-osasto jaettiin kahtia 21. tammikuuta, jolloin Haruna, lentotukialusviirikkö 2, Maya risteilijäviirikkö 4:stä sekä neljä suojaavaa hävittäjää operoivat Palaun edustalta Mindanaon itäpuolelle olevalla merialueella. Operaation päätyttyä 25. tammikuuta osastot jälleenyhdistyivät.[2]

Taistelulaivaviirikkö 3 lähti 18. helmikuuta Palaulta Staringinlahdelle lähelle Kendaria nykyiseen Sulawesiin, jonne se saapui 21. helmikuuta. Hyökkäys Hollannin Itä-Intiaan (operaatio J) alkoi 25. helmikuuta, jolloin Haruna lähti laivasto-osaston mukana Staringinlahdelta suojatakseen maihinnousua tukevaa lentotukialusosastoa.[2]

Alus oli 1. maaliskuuta Bandamerellä matkalla Ombainsalmen kautta Joulusaarille. Alus tulitti 7. maaliskuuta viirikön ja 17. hävittäjäviirikön Urakazen, Hamakazen, Isokazen ja Tanikazen kanssa Joulusaaria. Hollannin Itä-Intian antauduttua alus palasi laivasto-osaston mukana Staringinlahdelle 9. maaliskuuta.[2]

Taistelulaivaviirikkö 3 purjehti 26. maaliskuuta Timorinmeren kautta Intian valtamerelle. Tankkeri Kenyomarulta tankattiin 1. huhtikuuta alukselle 550 tonnia polttoöljyä. Iskuosaston mukana alus suojasi lentotukialuksia, joiden lentokoneet hyökkäsivät 5. huhtikuuta Ceylonille operaatio C:ssä. Seuraavana päivänä vara-amiraali Nagumo määräsi osaston paluukurssille koilliseen. Haruna siirsi 7. huhtikuuta 200 tonnia polttoöljyä Kagerolle ja 215 tonnia Kasumille.[2]

Harunan suojaama iskuosasto lähetti 9. huhtikuuta lentokoneensa hyökkäämään Trincomaleehen. Harunan lähettämä E8N2-kellukekone havaitsi HMS Hermeksen ja sitä suojanneet alukset, jotka upotettiin ilmahyökkäyksellä. Seuraavien parin päivän aikana osasto palasi koilliseen Andamaninmerellä läpäisten Malakansalmen. Yön laskeutuessa 13. huhtikuuta osasto ohitti Singaporen ja se siirtyi Etelä-Kiinan merelle suunnaten Japaniin. Tankkeri Kokuyomaru tankkasi 15. huhtikuuta Harunaan 1 520 tonnia polttoöljyä. Alus saapui osaston mukana 23. huhtikuuta Hashirajimaan, josta se siirrettiin Kureen telakalle huollettavaksi.[2]

Alus palasi telakalta toukokuussa ja 19. toukokuuta se lähti viirikön osana 1. ja 3. laivaston mukana kaksipäiväisiin sotaharjoituksiin, mistä alus palasi 23. toukokuuta Hashirajamaan.[2]

Haruna ja Kirishima lähtivät 29. toukokuuta vara-amiraali Nagumon laivasto-osaston mukana Midwaylle. Harunalta lähetettiin 4. kesäkuuta kellukekone etsimään Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia. Taistelulaivat joutuivat kello 08.17 ilmahyökkäykseen, kun 11 Midwayltä lähetettyä Yhdysvaltain merijalkaväen SB2U-3 Vindicatoria hyökkäsivät. Kagalla syttyi tulipalo, jonka sammuttamisessa avusti myös Haruna.[2]

Kello 10.20 kaksi USS Yorktownilta lähetettyä SBD lentokonetta hyökkäsivät saaden pudotettua pomminsa vain aluksen lähelle veteen. Kello 16.49 neljä pommikonetta hyökkäsi tuloksetta ja kello 17.07 kaksi Yorktownin VB-3:n SBD-3 Dauntless syöksypommittajaa. Kahdeksan 431. pommituslentorykmentin B-17E lentävää linnoitusta hyökkäsi tuloksetta. Seuraavana päivänä alus joutui ilmahyökkäykseen, joka aiheutti aluksella lieviä vaurioita. Alus palasi 14. kesäkuuta laivaston mukana Hashirajimaan.[2]


Lähteet
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1860–1905. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo: Southwater, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)

Viitteet
  1. Whitley 1998, s. 179.
  2. IJN Battleship Haruna: Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. (englanniksi)
  3. Whitley 1998, s. 180.
  4. Whitley 1998, s. 185.
  5. Whitley, M. J. s. 185

    Aiheesta muualla
    Kongō-luokan taisteluristeilijät
    Kongō - Hiei - Kirishima - Haruna
    Edeltäjä: Ibuki-luokka – Seuraaja: Amagi-luokka
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.