Hartsi

Hartsi on monen kemiallisen yhdisteen nestemäinen tai jähmeä seos, jolla ei ole sulamispistettä. Muoviteollisuudessa hartsi on yleensä kertamuovin nestemäinen puolivalmiste tai esipolymeeri.[1]

Hartsi on amorfista ainetta. Kuumennettaessa hartsista tulee tahmaista nestettä. Hartsit eivät ole vesiliukoisia, vaan ne liukenevat osittain tai kokonaan orgaanisiin liuottimiin.[2] Hartsia kovettamalla voidaan tehdä lujamuovia.

Sana on tullut suomen kieleen saksasta, jossa Harz tarkoittaa pihkaa. Pihka on sanana säilyttänyt asemansa, joten hartsi-sanalle on tullut erikoismerkityksiä.

Hartseja ovat:

• Luonnonhartsit, joita saadaan sellakkaa lukuun ottamatta kuiva- tai höyrytislauksella, hapettamalla tai polymeroimalla öljyhartseja. Öljyhartsit eli palsamit ovat sellaisia havupuiden pihkalajeja, joiden liuotinaineet haihtuvat hitaasti.[2][3]
  • Pehmeitä hartseja eli spriilakkahartseja uutetaan pääasiassa elävistä puista. Niitä ovat dammarhartsi, mastiksipihka, sandarakki ja sellakka. Pehmeät luonnonhartsit liukenevat alkoholiin ja hiilivetyihin.[2]
  • Kovia hartseja eli fossiilihartseja tai kopaaleja saadaan maatuneiden puiden fossiloituneista eritteistä. Ne eivät liukene öljyihin tai orgaanisiin liuottimiin ilman lämpökäsittelyä.[2]

• Synteettiset hartsit, joita ovat öljyliukoiset fenolihartsit, öljykäsitellyt alkydihartsit, epoksihartsit, polyamidihartsit, tyydyttämättömät polyesterihartsit, polyuretaanit sekä nitroselluloosa.[2] Nämä saadaan kovettumaan kemiallisen reaktion käynnistävillä kovettimilla. Hartsit ovat sellutuotannossa epäpuhtauksia ja ne joudutaan valmistuksen aikana poistamaan puumassasta.

Hartsi on yleinen ainesosa puun käsittelyyn ja maalausten suojaamiseen käytettävissä vernissoissa sekä väriaineiden sideaineena.[2] Musiikissa hartsilla tarkoitetaan jousisoittimien jousissa käytettävää kitkaa lisäävää ja äänen syntymistä helpottavaa pihkapohjaista materiaalia eli jousihartsia.