Harry Castrén

Castrénin vanhemmat olivat Suomen pääministerinä toiminut poliitikko, talousmies Kaarlo Castrén ja Elin Rosina Tamelander ja puoliso vuodesta 1921 Aili Margareta Könönen. Castrén tuli ylioppilaaksi 1909 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1917, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1923. Castrén oli Helsingin yliopiston patologisanatomisen laitoksen amanuenssi 1917, assistentti 1918–1925, patologisen anatomian dosentti ja vt. professori 1925 ja vakinainen professori vuodesta 1926. Hän oli myös Helsingin yleisen sairaalan neuropatologisen osaston ylilääkäri vuodesta 1937 ja yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani 1930–1936 ja dekaani 1936–1939. Castrén oli Suomen Syöpäyhdistyksen perustajia 1936 ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1942 hänestä tuli puolustusvoimien patologi, mutta hän ei virkaa ehtinyt juurikaan hoitaa ennen kuolemaansa saman vuoden kesällä. Sotilasarvoltaan Castrén oli lääkintämajuri.[1][2]

• Studien über die Struktur der Fibroblasten, Epithelioidzellen und Riesenzellen des tuberkulösen Gewebes beim Menschen, 1923 (väitöskirja)
• Ueber die Struktur der Zellen der Bindegewebsgeschwülste beim Menschen, 1926