Harry Burleigh

Harry Thacker Burleigh (2. joulukuuta 1866 Erie, Pennsylvania – 12. syyskuuta 1949 Stamford, Connecticut) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, sovittaja, musiikin editoija ja baritoni.[1] Hän vaikutti merkittävästi yhdysvaltalaisen taidelaulun kehitykseen. Hän sekä sävelsi että sovitti afroamerikkalaisia spirituaaleja, minkä myötä spirituaalit siirtyivät konserttilavoilla tulkittaviksi.[2]

Harry Burleigh

Burleigh piti äitiään ensimmäisenä musiikinopettajanaan. Hän esiintyi jo lapsena paikallisessa kirkossa ja yleisissä tapahtumissa. Hän kävi myös pianotunneilla ja opiskeli myöhemmin laulua George F. Brierlyn johdolla. 26-vuotiaana Burleigh pääsi stipendin turvin Yhdysvaltain kansalliseen musiikkikonservatorioon New Yorkiin. Siellä hänen opettajiinsa kuuluivat Rubin Goldmark ja Max Spicker. Opiskeluaikoinaan Burleigh tutustui konservatoriota johtaneeseen Antonín Dvořákiin. Hän avusti Dvořákia toimimalla tämän puhtaaksikirjoittajana, ja Dvořák käytti 9. sinfoniassaan teemoja, jotka Burleigh oli tehnyt hänelle tutuiksi opittuaan ne suvussa kulkeneina lauluina.[2]

Vuonna 1894 osallistui newyorkilaisen episkopaalikirkon koelauluihin, joiden tuloksena hän sai paikan solistina. Hän kohtasi seurakunnassa vastustusta afroamerikkalaisuutensa johdosta, mutta toimi tehtävässään yli viidenkymmenen vuoden ajan ja oli tänä aikana poissa vain yhdestä esityksestä. Vuonna 1898 Burleigh meni naimisiin runoilija Louise Alstonin kanssa, ja seuraavana vuonna parille syntyi poika. 1890-luvun lopussa G. Schirmer julkaisi Burleighin kolme ensimmäistä laulua. Vuonna 1900 Burleigh pääsi solistiksi synagogaan, New Yorkin Emanu-El-temppeliin. Hän aloitti myös työskentelyn editoijana Ricordi-kustantamon palveluksessa. Monia Burleighin omia teoksia julkaistiin; näihin kuuluivat Ethiopia Saluting the Colors (1915), Jubilee Songs of the USA -kokoelma (1916) ja itse tehty sovitus Deep River -laulusta. Burleighin Deep River -versio sai niin laajaa suosiota, että toimi kimmokkeena entistä useamman spirituaalin julkaisemiselle. Burleighin yksinlaulujen joukossa ovat Saracen Songs (1914), Passionale (1915) ja Five Songs of Laurence Hope (1915). Hän teki myös soolosoitintuotantoa. Burleigh kuului ASCAP:n perustajajäseniin.[2]