Harry Österberg

Harry Viktor Österberg (9. elokuuta 1922 Helsinki – 31. joulukuuta 2011 Turku[1]) oli suomalainen merenkulkuneuvos ja Oy Silja Line Ab:n toimitusjohtaja vuosina 1976–1985.[2]

Harry Österberg

Österberg suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1950, ja hänelle myönnettiin varatuomarin arvo vuonna 1952. Hän toimi Suomen Laivanvarustajain Yhdistyksen sihteerinä ja lakimiehenä vuosina 1950-1964 sekä 1956-1964 ensin Merenkulun Työnahtajaliiton sihteerinä ja sitten viimeiset neljä vuotta apulaisjohtajana. Vuonna 1965 Österberg valittiin Höyrylaiva Oy Boren hallintojohtajaksi ja jo seuraavana vuonna yhtiön varatoimitusjohtajaksi. Varatoimitusjohtajana hän osallistui Oy Siljavarustamon hallituksen toimintaan ja vastasi monin tavoin Silja Linen huollosta.[2]

Silja Linen toimitusjohtajaksi Österberg tuli vuonna 1976. Varustamo oli huonossa talouskunnossa, mutta Österbergin tervehdyttämistoimet käänsivät yhtiön tuloksen voitolliseksi jo vuonna 1976. Österbergin suunnitelmissa oli tervehdyttämisen lisäksi myös uusi investointiohjelma. Se käynnistyikin 1980-luvun alussa jolloin Helsingin linjalle valmistuivat vuonna 1981 uuden aikakauden laivat M/S Finlandia ja M/S Silvia Regina sekä Turku-Tukholma-linjalle M/S Svea (1985) ja M/S Wellamo (1986). Lisäksi Gts Finnjet siirtyi vuonna 1987 Silja Linen liikennöitäväksi. Österbergin toimitusjohtajakauden päättyessä 1985 Silja Line oli nostanut bruttoliikevaihtonsa ennätykselliseen 833 miljoonaan markkaan ja kannattavuus oli hyvä.[2]

Östergillä oli myös lukuisia luottamustoimia, joista useimmat liittyivät merenkulkuun. Hän toimi muun muassa puheenjohtajana Oy Silja Line Ab:n hallituksessa, Suomen Varustamoyhdistyksessä ja Marina Palace Oy:ssä sekä hallituksen jäsenenä Merenkulun Työnantajaliitossa ja Suomen Merivakuutusyhdistyksessä. Hän oli myös varustamojen edustajana Vakuutusoikeudessa sekä Islannin konsuli Turussa 1966-1991. Österberg osallistui myös aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun Suomen merenkulun tulevaisuudesta. Merenkulkuneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1983.[2]