Harri Hyttinen

Lapsuus ja nuoruus

Hyttinen muutti Helsinkiin pikkupoikana vanhempiensa Osmon ja Mairen (o.s. Turunen) kanssa. Perhe oli lähtöisin Pohjois-Karjalasta Lieksan Pankakoskelta. Isä työskenteli autonkuljettajana ja talonmiehenä, äiti hoiti nelilapsista perhettä. Hyttiset asuivat Kruununhaassa, josta Harri kävi koulua Helsingin Normaalilyseossa. Alun perin hän tuli tunnetuksi lapsinäyttelijänä Naapurilähiö-televisiosarjan Matti Sarpamaana[1] ja rooleistaan Radioteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa, jossa hän esiintyi menestysmusikaalissa Viulunsoittaja katolla. Nuorena Hyttinen pelasi myös aktiivisesti jalkapalloa HJK:ssa.

Ura

Hyttinen valmistui Suomen Teatterikoulusta näyttelijäksi vuonna 1977. Hän oli mukana lähinnä kurssitovereistaan koostuneessa ensemblessa Suomen Kansan Teatterissa, joka tuotti Koiton talon näyttämölle 1970-luvun lopun teatteritapauksen, Arto af Hällströmin ohjauksen Pete Q. Ammattilaisuransa alussa hän teki lastenteatteria muutaman vuoden kiinnityksellä Penniteatterissa, mutta toimi koko loppuelämänsä freelancerina. Hyttinen oli opiskellut pantomiimia Tšekkoslovakiassa Ladislav Fialkan johdolla. Hän valmisti ja esitti miehen ja viinan tiestä kertovan yhden miehen Paras ystäväni -pantomiiminäytelmän (ohjaus Helena Anttonen,[1] musiikki Matti Rantanen), jota hän kiersi esittämässä satoja kertoja ympäri Suomea 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Myöhemmin häntä työllistivät varsinkin elokuvat ja kuunnelmat sekä dubbaukset. Lasten suursuosikki oli hänen roolinsa tallitonttu Rämäkkänä television Histamiinin joulukalenterissa (1980, uusittu 1984). Hän esiintyi muun muassa videopelihahmon Hugon ja Matka maailman ympäri -piirrossarjan Tikon ja Fixin ääninäyttelijänä sekä Alfred J. Kwak -piirrossarjassa monen hahmon ääninäyttelijänä, muun muassa Alfredin isän.

Hyttinen oli myös musiikillisesti lahjakas näyttelijä, lauloi nuorempana Koiton Laulun kuorossa, soitti kitaraa Teatterikoulun kurssitovereista koostuneessa yhtyeessä Johan Lewis & Korjaa Bois (albumi Jätenauhaa.. eli rakkautta koko kansalle, Love Records 1978) ja yhtenä viimeisistä töistään valmisti lauluillan otsikolla Meriluu (ensi-ilta Tampereen Teatterikesässä 9. elokuuta 2001).

Hyttinen sai Jussi-palkinnon parhaasta miessivuosasta vuonna 1989 roolistaan Dynamiitti-Lahtena elokuvassa Petos.[1]

Yksityiselämä

Hyttinen oli vuodesta 1980 avoliitossa ja 1985–1990 avioliitossa tutkija Helena Saarikosken kanssa. Hyttisellä on kaksi lasta, näyttelijä Elsa Saisio (s. 1981), jonka äiti on kirjailija Pirkko Saisio,[2] ja Otso Hyttinen (s. 1987, nyk. Kratz), jonka äiti on Helena Saarikoski. Viimeiset viisitoista vuotta Hyttinen asui avoliitossa Helena Kuosmasen kanssa.

Hyttisen nuorempi veli Jarmo Hyttinen on myös näyttelijä helsinkiläisessä improvisaatioteatterissa Stella Polariksessa.[3]

Harri Hyttinen kuoli toukokuussa 2006 Meilahden sairaalassa, sairastettuaan lyhyen aikaa. Hänen tuhkansa on siroteltu mereen Harmajan luona.

Filmografia

Dubbaukset
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Diskografia

Lähteet
  1. Lauri Meri: Harri Hyttinen hs.fi. Viitattu 11.3.2017.
  2. Elsa Saisio Lahden kaupunginteatteri. Arkistoitu 19.10.2017. Viitattu 30.11.2012.
  3. Jami Hyttinen Esiintyjät. Stella Polaris. Viitattu 24.3.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.