Harri Holma

Harri Gustaf Holma (sukunimi vuoteen 1906 Hellman; 14. huhtikuuta 1886 Hämeenlinna – 14. huhtikuuta 1954 Capri, Italia) oli suomalainen diplomaatti ja assyriologi.

Holman vanhemmat olivat kollega Anders Viktor Hellman ja Anna Ida Charlotta af Enehjelm. Hän pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1903 ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1907, lisensiaatiksi 1912 ja tohtoriksi 1914. Holma opiskeli assyriologiaa 1910-luvun alussa myös Berliinissä, Leipzigissa ja Lontoossa.

Holma toimi Helsingin yliopiston assyriologian ja seemiläisen filologian dosenttina 1913–1923, ylioppilaskirjaston hoitajana 1904–1919 sekä Suomen tieteellisten seurojen valtuuskunnan sihteerinä, kirjastonhoitajana ja taloudenhoitajana 1914–1919. Holma oli Viron avustamiskomitean sihteeri ja puheenjohtaja vuodesta 1919.

Suomen itsenäistyttyä Holma siirtyi ulkoministeriön palvelukseen. Hän oli ulkoministeriön arkisto-osaston päällikkönä 1918, sanomalehtiavustajana ja lähetystösihteerinä Kööpenhaminassa 1919–1920 sekä asiainhoitajana Berliinissä 1920–1921. Vuonna 1918 Holma myös lähetettiin perehdyttämään Hessenin maakreivi Friedrich Karlia Suomen kulttuuriin ja kieleen, kun tätä suunniteltiin mahdollisen Suomen kuningaskunnan kuninkaaksi. Holma toimi lähettiläänä Berliinissä ja Wienissä 1921–1927, Pariisissa, Brysselissä ja Luxemburgissa 1927–1943, Vatikaanissa 1943–1947 sekä Roomassa 1947–1953. Holma oli myös Suomen valtuuskunnan jäsen Kansainliiton yleiskokouksessa 1935–1939 ja Kansainliiton valvontakomitean pysyvä jäsen 1936–1941.

Holma lahjoitti keräämänsä taidekokoelmat 1953 Lahden kaupungille.

Harri Holma oli naimisissa vuodesta 1912 Alli Maria Haapakosken (1888–1963) kanssa. Heidän poikansa oli kirjailija ja taidehistorioitsija Klaus Ben Holma. Harri Holman veli Kaarlo Holma oli asianajaja, kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan oikeusasiamies.