Harper’s Weekly

Harper’s Weekly oli yhdysvaltalainen vuosina 1857–1916 viikoittain ilmestynyt laajalevikkinen aikakauslehti, jota julkaisi kustannusyhtiö Harper & Brothers. Yhdysvaltain sisällissodan aikana Harper's Weekly julkaisi kattavia ja runsaasti kuvitettuja sotareportaaseja. Lehti tunnettiin erityisesti Thomas Nastin osuvista pilapiirroksista.

Harper’s Weeklyn kansikuva vuodelta 1860. Kannessa piirros vastavalitusta presidentti Abraham Lincolnista.

James Harper ja John Harper perustivat New Yorkiin vuonna 1817 pienen kirjapainon. Heidän veljensä Joseph ja Fletcher Harper tulivat myös osakkaiksi Harper & Brothers -yhtiöön, joka kasvoi nopeasti Yhdysvaltain suurimmaksi kustantamoksi. Fletcher Harper oli kiinnittänyt huomiota Illustrated London Newsin menestykseen ja päätti perustaa vastaavanlaisen aikakauslehden Yhdysvaltoihin. Vuonna 1850 alkoi ilmestyä Harper’s Monthly, ja sen suosion myötä perustettiin vuonna 1857 viikoittain ilmestyvä Harper’s Weekly.[1]

Vuoteen 1860 mennessä Harper’s Weeklyn levikki oli jo 200 000 kappaletta. Lehteen palkattiin parin vuoden päästä pilapiirtäjäksi Thomas Nast. Nast alkoi liioitella kuvaamiensa poliitikkojen ja muiden hahmojen piirteitä ja vaikutti näin merkittävästi poliittisten pilapiirrosten kehitykseen. Nast myös keksi käyttää eläimiä poliittisten puolueiden symboleina. Demokraattien tunnuseläimeksi hän piirsi aasin ja republikaanien tunnukseksi elefantin. Lisäksi Nast oli kehittämässä Setä Samulista Yhdysvaltojen henkilöitymää.[1]

Harper’s Weekly suhtautui orjuuteen maltillisesti ja varovaisesti, koska ei halunnut järkyttää lehden melko laajaa lukijakuntaa etelävaltioissa. Radikaalit republikaanit nimittelivät lehteä tästä syystä ”Harper’s Weaklyksi” (weak = heikko). Lehti kannatti vuoden 1860 presidentinvaaleissa Stephen A. Douglasia, mutta tuki sisällissodan puhjettua uskollisesti Abraham Lincolnia ja pohjoisvaltioita.[1]

Sodan jälkeen Harper’s Weekly tuki avoimesti republikaanista puoluetta, ja sillä oli tärkeä rooli Ulysses Grantin valinnassa presidentiksi vuosina 1868 ja 1872. Thomas Nast keskittyi 1870-luvulla hyökkäämään New Yorkin Tammany Hall -järjestöä johtanutta korruptoitunutta poliitikkoa William Tweedia vastaan. Nastille tarjottiin 200 000 dollarin lahjusta kampanjan lopettamiseksi, josta Nast luonnollisesti kieltäytyi. Lopulta vuonna 1876 Tweed pidätettiin ja vangittiin petoksesta.[1]

Nast ja Harper’s Weekly varmistivat Rutherford B. Hayesin voiton vuoden 1876 presidentinvaaleissa. Jälkeenpäin Hayes kommentoikin, että Nast oli ”vahvin yksittäinen apu, joka meillä oli”. Vuonna 1884 Nast vaihtoi puolta ja tuki demokraattien presidenttiehdokasta Grover Clevelandia. Näin hän auttoi Clevelandia tulemaan ensimmäiseksi demokraattiseksi presidentiksi sitten vuoden 1856. Tämän jälkeen Nast tunnettiin nimellä ”presidentintekijä”.[1]

Nastin ja Harper’s Weeklyn toimituksen välillä alkoi kuitenkin esiintyä yhä useammin erimielisyyksiä. Nastin viimeinen pilapiirros lehdessä julkaistiin vuonna 1886, ja Nastin ja lehden pitkä yhteistyö päättyi.[2] Harper’s Weekly palkkasi sen jälkeen lehteen monia muita aikansa taitavimpia kuvittajia ja piirtäjiä. Heihin lukeutuivat Frank Bellew, Charles Dana Gibson, Fred Repington, Howard Pyle, James M. Flagg ja Maxfield Parrish. Vuosisadan vaihteen jälkeen Harper’s Weekly antoi yhä enemmän tilaa poliittisille ja sosiaalisille kysymyksille. Lehti julkaisi useiden poliittisten vaikuttajien kirjoituksia. Tunnetuimpia heistä olivat Carl Schurz, Theodore Roosevelt ja Woodrow Wilson.[1]