Harold Shipman

Shipman syntyi tammikuussa 1946 Nottinghamissa. Hän oli vanhempiensa kolmesta lapsesta iältään keskimmäinen. Hänen äitinsä Vera kuoli keuhkosyöpään hänen ollessaan 17-vuotias.[1]

Shipman aloitti vuonna 1965 opiskelun Leedsin yliopistossa. Näihin aikoihin hän tapasi kolme vuotta itseään nuoremman Primrosen. Pari avioitui 1966 ja sai ensimmäisen lapsensa, Sarahin, neljä kuukautta myöhemmin. Kaikkiaan pari sai neljä lasta. Valmistuttuaan Leedsistä 1970 Shipman aloitti lääkärintyönsä. Hän myös perusti oman klinikkansa 1993.

Vähitellen alettiin ihmetellä, miksi hyvän lääkärin potilaita kuoli niin paljon. Maaliskuussa 1998 tohtori Linda Reynolds ilmoitti kuolemansyyntutkijalle olevansa huolissaan korkeasta kuolleisuudesta Shipmanin potilaiden keskuudessa. Hän epäili Shipmanin tappavan potilaitaan. Asia tuotiin poliisin tietoon, mutta riittävää näyttöä Shipmanin pidättämiseksi ei ollut.[1]

Shipmanin viimeinen uhri oli Kathleen Grundy, joka löydettiin kotoaan kuolleena 24. kesäkuuta 1998. Uhrin tytär Angela Woodruff alkoi huolestua havaittuaan, että äiti oli testamentannut 386 000 puntaa Shipmanille ja unohtanut tyttärensä kokonaan. Woodruff ilmoitti poliisille, ja Shipman pidätettiin 7. syyskuuta. Hänen hallustaan löydettiin samanlainen kirjoituskone kuin se, jolla väärennetty testamentti oli tehty. Shipman perusteli asian sillä että hän oli lainannut Woodruffille kirjoituskonettaan, muttei osannut selittää miten oli saanut kirjoituskoneen takaisin tämän kuoleman jälkeen.[1]

Poliisi alkoi tutkia myös muita kuolinselvityksiä, jotka Shipman oli allekirjoittanut. Katsottiin aiheelliseksi tutkia myös viittätoista muuta tapausta. Ilmeni, että Shipman oli surmannut potilaitaan antamalla näille yliannostuksen morfiinia. Tämän jälkeen hän oli laatinut kuolinselvitykset ja väärentänyt asiakirjan, joka väitti vainajan olleen huonossa terveydentilassa.[1]

Shipmanin oikeudenkäynti alkoi 5. lokakuuta 1999. Häntä syytettiin potilaidensa Marie Westin, Irene Turnerin, Lizzie Adamsin, Jean Lilleyn, Ivy Lomasin, Muriel Grimshawn, Marie Quinnin, Kathleen Wagstaffin, Bianka Pomfretin, Naomi Nuttallin, Pamela Hillierin, Maureen Wardin, Winifred Mellorin, Joan Melian ja Kathleen Grundyn murhaamisesta vuosina 1995–1998.

Shipman kiisti aina syyllisyytensä murhiin. 31. tammikuuta 2000 hänet kuitenkin todettiin syylliseksi ja tuomittiin viiteentoista elinkautiseen. Oli myös muita murhatapauksia, joista Shipmania olisi saatettu syyttää, mutta se katsottiin tarpeettomaksi. Alkuperäinen oikeudenkäynti sai suurta julkisuutta eikä lisäsyytteillä olisi ollut vaikutusta Shipmanin tuomioon. Tuomari antoi myös suosituksen, että Shipmania ei koskaan vapautettaisi.

Shipman löydettiin sellistään kuolleena 58-vuotissyntymäpäivänsä aattona 13. tammikuuta 2004. Hänen todettiin tehneen itsemurhan hirttäytymällä. Koskaan ei ole täysin selvinnyt, milloin Shipman alkoi murhata potilaitaan ja kuinka monta uhria hänellä oli. Heinäkuussa 2002 laaditun raportin mukaan hän tappoi vuosina 1975–1998 vähintään 215 potilasta Todmordenissa ja Hydessä. 27. tammikuuta 2005 laaditussa kuudennessa ja viimeisessä raportissa päädyttiin tulokseen, että uhrien lukumäärä olisi ollut noin 250. Kaikkiaan 459 ihmistä kuoli ollessaan Shipmanin potilaina, mutta ei ole voitu selvittää, kuinka moni näistä murhattiin. Shipman oli yleensä ainoa lääkäri, joka laati potilastaan kuolinselvityksen.

Lisäksi poliisi epäili, että Shipman olisi varastanut uhriensa korut, sillä tämän autotallista oli löytynyt niitä vuonna 1998 yli 10 000 punnan arvosta.

"Tohtori kuoleman" uhrien omaiset olivat hänen kuolemastaan pahoillaan. He olivat toivoneet, että hän joskus paranisi mielisairaudestaan, katuisi tekemiään murhia ja puhuisi niistä.

Shipmanin uhrien muistopuutarha Garden of Tranquillity avattiin Lontoon Hydessä 30. heinäkuuta 2005.

• Efren Saldivar
• John Bodkin Adams
• Marianne Nölle