Harold Connolly
Harold Vincent Connolly (1. elokuuta 1931 Somerville, Massachusetts, Yhdysvallat – 18. elokuuta 2010 Catonsville, Maryland, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen moukarinheittäjä, olympiavoittaja ja seitsenkertainen maailmanennätysmies, jonka urheilu-uran menestyksekkäimmät vuodet ajoittuivat vuosiin 1955–1971.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Harold Connolly | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Melbourne 1956 | moukari |
Connolly ryhtyi moukarinheittäjäksi omien sanojensa mukaan sattumalta vuonna 1953. Hänen oli valittava joko moukarinheitto tai ei mitään. Connollyn vasen käsivarsi murtui hänen syntyessään ja tämän jälkeen vioittui neljään otteeseen ja jäi seitsemän senttiä oikeaa lyhyemmäksi. Connolly on kuitenkin kertonut tästä olleen moukarinheitossa enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä vasen käsi on pyörähdyksen aikana rentona. Aktiviiuransa aikana Connollyn mitat olivat 183 senttimetriä ja yli 110 kilogrammaa.
Vuonna 1954 Connolly vieraili Keski-Euroopan viinituvissa Bernin EM-kisojen, joissa Neuvostoliiton Mihail Krivonosov heitti uuden maailmanennätyksen 63,34, aikaan ja keskusteli Sepp Christmannin sekä Karl Stochin kanssa moukarinheitosta. Hän kertoo saaneensa heiltä hyviä vihjeitä, jotka sovelsi omaan tekniikkaansa.
Kesäolympialaisissa 1956 Australian Melbournessa Connolly kukisti maailmanennätysmies Mihail Krivonosovin ja voitti olympiakultaa. Myöhemmin samana vuonna hän heitti uuden maailmanennätyksen 66,71. Myöhemmin samana vuonna Krivonosov otti ennätyksen taas omiin nimiinsä, ja paransikin sitä kerran, mutta sittemmin Connollyn heitettyä samana vuonna 2. marraskuuta uuden ME-tuloksen, säilyi maailmanennätys hänen nimissään vuoteen 1965 saakka. Tuona aikana hän paransi ennätystä viidesti tulokseen 71,26. Vuonna 1957 Connolly meni Prahassa naimisiin tšekkoslovakialaisen naisten kiekonheiton olympiavoittajan Olga Fikotován kanssa.
Vuonna 1960 Connolly ylitti ensimmäisenä heittäjänä 70 metrin rajan. Kyseisenä vuonna hän harjoitteli raivokkaasti, nosteli suuria painoja, ja rasittui liikaa menestyäkseen Rooman olympialaisissa 1960. Rooman kisa käytiin paahtavassa helteessä, ja Connolly sijoittui pettymyksekseen lopputuloksissa vasta kahdeksanneksi. Myöskään Tokion kisoissa 1964 ei Connollyltä olympiakullan uusiminen onnistunut. Sateisessa ja koleassa säässä käydyssä loppukilpailussa Connolly kykeni vasta kuudenteen sijaan uusien, nopeampien ja notkeampien miesten noustua kärkipaikoille. Tästä hän ei masentunut vaan sisuuntui entisestään ja harjoitteli talven 1964–1965 raivokkaasti, mikä näkyi seuraavan kesän tulostasossa. Connelly paransi aluksi 29. toukokuuta Ceresissä eräällä sivukentällä 125 sivustakatsojan todistamana maailmanennätyksen muotoon 71,06, ja vielä 19. kesäkuuta Walnutissa, hänen kokeiltuaan neljää pyörähdystä kolmen sijasta, 71,26 metriin.
Connolly oli mukana vielä Meksikon kisoissa 1968 ilman mainittavampaa menestystä. Yhdysvaltain mestaruuden hän voitti moukarinheitossa yhdeksän kertaa. Lisäksi hän voitti kolme 35 paunan painonheiton mestaruutta.
Siviiliammatiltaan Connolly oli aluksi tienraivaaja, mutta sittemmin ryhtyi toimimaan Bostonissa englannin kielen opettajana. Eräässä vaiheessa hän asui hetken aikaa vaimonsa kanssa myös Suomessa, jossa toimi opettajana. Hän erosi Fikotovásta vuonna 1975 ja meni sittemmin naimisiin Pat Winslowin kanssa.
Lähteet
- Wolfgang Wünsche: Kilpakenttien sankarit (Karisto 1984)
- Harold Connolly USATF Hall of Fame (englanniksi)
Viitteet
- Litsky, Frank: Harold Connolly, Who Beat Odds in Olympics and Romance, Dies at 79 NYTimes.com. 19.8.2010. Viitattu 20.8.2010. (englanniksi)
1900: John Flanagan | 1904: John Flanagan | 1908: John Flanagan | 1912: Matt McGrath | 1920: Patrick Ryan | 1924: Frederick Tootell | 1928: Patrick O’Callaghan | 1932: Patrick O’Callaghan | 1936: Karl Hein | 1948: Imre Németh | 1952: József Csermák | 1956: Harold Connolly | 1960: Vasili Rudenkov | 1964: Romuald Klim | 1968: Gyula Zsivótzky | 1972: Anatoli Bondartšuk | 1976: Juri Sedyh | 1980: Juri Sedyh | 1984: Juha Tiainen | 1988: Sergei Litvinov | 1992: Andrei Abduvalijev | 1996: Balázs Kiss | 2000: Szymon Ziółkowski | 2004: Kōji Murofushi | 2008: Primož Kozmus | 2012: Krisztián Pars | 2016: Dilšod Nazarov | 2020: Wojciech Nowicki |