Harmaasorsa

Harmaasorsa (Mareca strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu.

Harmaasorsa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Haapanat Mareca
Laji: strepera
Kaksiosainen nimi

Mareca strepera
(Linnaeus, 1758)[1]
Synonyymit

Anas strepera
Harmaasorsan levinneisyys Suomessa
Harmaasorsan levinneisyys Suomessa
Alalajit
  • M. s. strepera
  • M. s. couesi
Katso myös

  Harmaasorsa Wikispeciesissä
  Harmaasorsa Commonsissa

Koko ja ulkonäkö
Harmaasorsakoiras

Harmaasorsan pituus vaihtelee yleensä noin 45–55 cm välillä. Hyvänä tuntomerkkinä toimii vatsassa sijaitseva valkoinen soikio, joka näkyy erittäin hyvin lennossa. Juhlapukuinen koiras on harmaanruskea, alaperä on musta ja sisimmissä kyynärsulissa on valkeaa. Nuoren yksilön tai naaraan voi sekoittaa sinisorsaan, mutta harmaasorsa on sirompi muodoltaan, vatsassa on selvä valkea laikku ja harmaasorsalla ei ole tummaa siipipeiliä.

Vanhin suomalainen rengastettu harmaasorsa on ollut 2 vuotta 10 kuukautta 16 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, 22 vuotta 4 kuukautta.

Levinneisyys

Harmaasorsaa tavataan pesivänä Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Keski- ja Itä-Aasiassa. Lisäksi sitä esiintyy talvehtivana Meksikossa, Pohjois- ja Itä-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Sen maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 3,2–3,8 miljoonaa yksilöä. Harmaasorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Sen esiintyminen keskittyy maan eteläosiin ja Oulun seudulle. 1980-luvun lopulla Suomen harmaasorsakannaksi arvioitiin noin 20 paria. Laji on runsastunut, ja nykyään Suomessa arvioidaan pesivän 500–1000 harmaasorsaparia.[2]

Elinympäristö

Harmaasorsa elää pääasiassa rannikon rehevillä merenlahdilla ja tulvaniityillä. Suurin osa pareista pesii merellä pienillä saarilla tai luodoilla. Jotkin parit pesivät lokkien yhdyskunnissa. Myös sisämaan lintujärvillä asuu joitakin pareja.

Lisääntyminen

Harmaasorsa rakentaa pesänsä ruohokasvillisuuden tai pensaan suojaamaan paikkaan. Naaras munii touko-kesäkuussa 8–12 valkeankellertävää munaa, joita se hautoo 24–28 vuorokautta.[3] Harmaasorsan poikaset ovat lentokykyisiä 7-8 viikon ikäisinä. Poikaset ovat pesäpakoisia, eli etsivät jo varhain itse oman ravintonsa vaikka pysyvätkin tiiviinä poikueena emon seurassa.

Mareca strepera

Ravinto

Harmaasorsan pääasiallista ravintoa ovat siemenet, silmut ja myös muut kasvinosat. Poikaset syövät myös veden pikkueläimiä ensimmäisien elinviikkojensa aikana.[3]

Lähteet
  1. BirdLife International: Mareca strepera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  2. Harmaasorsa (Anas strepera) Suomen Lintuatlas. Viitattu 13.10.2013.
  3. Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 53. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.