Harmaapapukaija

Psittacus erithacus timneh, joissain lähteissä oma lajinsa Psittacus timneh, on nimilajia pienempi ja tummempi.

Harmaapapukaijan nimilaji on 30–33 cm:n pituinen lintu, jolla on lyhyt pyrstö. Se painaa noin 270–550 grammaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nimensä mukaisesti harmaapapukaija on suurimmaksi osaksi keskiharmaan värinen, siipisulat ovat liki mustat. Pyrstö on nimilajilla kirkkaanpunaiset. Nokka on musta.

Timneh-alalaji on kooltaan nimilajia pienempi. Timneh on harmaaltaan hieman tummempi, joskin alavatsa on huomattavan vaalea. Sen pyrstö on tummanpunainen tai jopa rusehtava. Ylänokka on osittain beige.

Harmaapapukaijaa tavataan Norsunluurannikon kaakkoisosista itään Victoriajärven ympäristöön Ugandassa, Keniassa ja Tansania. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Angolan pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Príncipen ja Biokon saarilla Guineanlahdessa.[1]

Harmaapapukaijat elävät enimmäkseen syvällä metsissä, mutta myös metsänreunoissa, puistoissa, mangrovesoilla, puustoisilla savanneilla ja jopa puutarhoissa ja viljelysten keskellä olevissa metsiköissä. Laji on hyvin seurallinen ja parvessa voi olla jopa tuhat yksilöä. Ruokailuparvet ovat kuitenkin pienempiä, muutamista yksilöistä muutamiin kymmeniin.[1]

Psittacus erithacus

Lisääntymisaika vaihtelee alueittain. Ugandassa pesintää tapahtuu heinä-syyskuussa, Kongossa munapesiä on löydetty elokuussa. Itä-Nigeriassa harmaapapukaija lisääntyy kuivalla kaudella ja munapesiä on tavattu tammikuussa. Luonnossa on tehty vain vähän havaintoja pesinnästä. Pesä on puunkolossa tai onkalossa joskus hyvinkin korkealla, jopa 30 metrissä.

Vankeudessa naaras munii kahdesta neljään munaa hautoen niitä yksin. Haudonta-aika on noin neljä viikkoa. Vastasyntynyt poikanen painaa 12–14 g. Poikasten ollessa pieniä naaras lämmittää niitä pesässä ja koiras käy ruokkimassa koko perhettä. Poikaset jättävät pesän 11–12 viikon ikäisinä ja itsenäistyvät 3–4 kuukauden ikäisinä. Laji on sukukypsä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä ja se on yksiavioinen.[4][5]

Harmaapapukaijaparvet yöpyvät usein parvissa metsänreunan korkeissa puissa tai järvien ja jokien pikkusaarissa. Aamulla ne lentävät pienin parvin hakemaan ruokaa palaten pian samaa reittiä takaisin. Ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa ja hakevat siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja kiipeillen oksilta toisille; ne pitävät erityisesti öljypalmun (Elaeis guinensis) hedelmistä. Ne voivat syödä myös maissia viljelmiltä.

Harmaapapukaija on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Pääasiallisin syy lajin vähenemiseen on lemmikkieläinkauppa, sillä se on Euroopan, Yhdysvaltojen ja Lähi-idän suosituimpia lemmikkilintuja, koska ne osaavat matkia ihmisten puhetta ja muita ääniä. Vuosien 1982–2014 aikana harmaapapukaijaa ja siitä erotettua Psittacus timneh -lajia pyydystettiin luonnosta yli 1,3 miljoonaa yksilöä. Myös elinympäristöjen tuhoutuminen on paikoin vähentänyt lajille sopivien elinympäristöjen määrää. Maailman populaation kokoa on vaikea arvioida, ja siksi kokonaisarvio vaihtelee 560 000 – 12 700 000 yksilön rajoissa.[1]

Harmaapapukaija on älykäs ja aktiivinen laji, joka vaatii paljon virikkeitä.

Harmaapapukaija on yksi suosituimmista isoista papukaijalinnuista lemmikkinä. Sitä pidetään yhdenä parhaimpana puhujalajina, joka voi olla syy tai ainakin osasyy sen suosioon, sillä väritykseltään se jää monen muun papukaijalajin varjoon. Puhekyky on huono syy lemmikkilinnun hankkimiselle.[6] Lemmikkinä harmaapapukaija on vaativa, sillä se on älykäs, aktiivinen ja sosiaalinen, mutta myös herkkä tylsyydelle, stressille ja muutoksille. Lemmikkinä nimilaji on Timneh-alalajia huomattavasti yleisempi.

Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan se muistuttaa muita lemmikkilintuja: hyvin voidakseen se tarvitsee muun muassa lajitoverin seuraa[7], paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat[8] sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa[9].

Harmaapapukaijaa pidetään osittain herkempänä rutiinin- ja ympäristön muutoksille kuin monia muita papukaijalemmikkejä, ja sen sanotaan vaativan totuttelua ympäristön muutoksiin, esimerkiksi uusien lelujen suhteen, muita lajeja kauemmin.[10] Perheelleen kesy ja puhelias harmaapapukaija saattaa olla hyvin varautunut ja hiljainen vieraiden läsnäollessa. Harmaapapukaija voi ilmaista pitkäaikaista stressiä nyppimällä eli tuhoamalla sulkapukuaan.[11]

Harmaapapukaija kuuluu CITES I/A-liitteeseen[12], jonka vuoksi kaikessa siihen liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä linnulle vaaditaan alkuperätodistus, tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero[13]. Ilman näitä myös harmaapapukaijojen pesittäminen eli poikasten tuottaminen on kiellettyä. Riittävä vahvistus linnun laillisesta alkuperästä auttaa myös taistelemaan luonnonvaraisten lintujen salapyydystystä vastaan. Suomessa nykyään lemmikkinä pidettävät harmaapapukaijat ovat käytännössä lähes aina vankeudessa syntyneitä, sillä laji lisääntyy melko helposti myös vankeudessa, ja sillä on kasvatustoimintaa Suomen lisäksi myös monissa muissa Euroopan maissa.

• Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3

• Lemmikkilinnut Kaijuli ry: Harmaapapukaija^{[vanhentunut linkki]}