Harmaakivi

Harmaakivi on usein graniitin vanhentunut nimitys[1][2], mutta se voi tarkoittaa myös muita harmaita kivilajeja, kuten granodioriittia ja gneissigraniittia.[3] Suomen keskiaikaiset kivikirkot on pääosin rakennettu harmaakivestä. Alkujaan monien kirkkojen ulkoseinät ovat olleet rapattuja ja kalkittuja.[4]

Vuonna 1932 ilmestynyt Iso tietosanakirja määritteli harmaakiven harmaanväristen graniittikivien kansanomaiseksi nimitykseksi. Rahvas käytti sanaa usein mistä tahansa malmien, kalkkikiven tai muun hyödynnettävän kiviaineksen yhteydessä esiintyvästä hyödynnettäväksi kelpaamattomasta kivestä kelvollisen vastakohtana.[5]

Lähteet
  1. Päivi Hintsanen: Harmaa Coloria.net. Viitattu 12.11.2010.
  2. P. H. W.: Suomen metsänhoitolehden ruotsalais-suomalainen sanaluettelo (pdf) helda.helsinki.fi. 1889. Viitattu 12.11.2010.
  3. s. 272 Pekka Koskinen, Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla 1772–1808[vanhentunut linkki]
  4. Knapas, Marja Terttu (toim.): Vantaan Pyhän Laurin kirkko 500 vuotta. Tutkielmia kirkon historiasta, s. 36. Vantaa: Vantaan seurakunnat, 1994. ISBN 9789529054220.
  5. Iso tietosanakirja, Otava 1932, osa 4, palsta 425, hakusana harmaakivi.

    Aiheesta muualla
    • Tiitta, Allan: Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk, H. 147. Helsinki: Suomen tiedeseura, 1994. ISBN 951653273X.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.