Harmaakaalisinappi

Harmaakaalisinappi eli hilmiö (Erucastrum incanum, syn. Hirschfeldia incana) on ristikukkaiskasveihin kuuluva yksivuotinen kasvilaji. Se on luokiteltu pitkään hilmiöiden sukuun, mutta siirretty kaalisinapeihin 2010-luvulla.[1]

Harmaakaalisinappi
Harmaakaalisinapin kukinto.
Harmaakaalisinapin kukinto.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Kaalisinapit Erucastrum
Laji: incanum
Kaksiosainen nimi

Erucastrum incanum
(L.) W.D.J.Koch
Synonyymit
  • Hirschfeldia incana (L.) Lagr.-Foss.
Katso myös

  Harmaakaalisinappi Wikispeciesissä
  Harmaakaalisinappi Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Harmaakaalisinappi kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Kasvi lyhytkarvainen ja väritykseltään harmahtava. Varren haarat ovat vankkoja ja siirottavia. Lehdet ovat ruodillisia, alimmat pariliuskaisia. Lehtilavan päättöliuska on iso, soikea ja hammaslaitainen, ylemmät lehdet ovat kapeita ja niukkahampaisia. Kukkien terälehdet ovat 7 mm leveitä ja väriltään vaaleankeltaisia. Suomessa harmaakaalisinappi kukkii elo-syyskuussa. Tiiviisti kukintorangan myötäiset lidut ovat 10–15 mm pitkiä ja 1–1,5 mm paksuja, lidun nokkaosa on 4–5 mm pitkä ja pulleahkotyvinen.[2][3]

Levinneisyys

Harmaakaalisinappi on kotoisin Etelä-Euroopasta Välimeren alueelta. Fennoskandiassa laji on harvinainen tulokas.[3] Suomessa laji on satunnainen uustulokas, jota on tavattu eri puolelta maata Oulun korkeudelle saakka.[2]

Elinympäristö

Suomessa harmaakaalisinappia on tavattu monissa tulokaslajeille tyypillisissä paikoissa, kuten myllyillä, satamissa, rautateillä ja kaatopaikoilla. Toisinaan sitä on tavattu myös lintujenruokintapaikoilla.[2]

Käyttö

Harmaakaalisinappi sopii myös ravintokasviksi.[2]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet
  1. Kurtto, A. et al. 2020: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1. Lutukka 36: 1. (s. 41.)
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 191.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 238.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.