Hietaorvokki

Hietaorvokki (Viola rupestris) on pienikokoinen sinikukkainen orvokkilaji. Se on 2–10 cm:n korkuinen. Hietaorvokki jaetaan kahteen alalajiin. Nimialalaji harjuhietaorvokki (subsp. rupestris) kasvaa Etelä-Suomessa, ja sen lehdet ovat sinivihreät. Toinen alalaji pahtahietaorvokki (subsp. relicta) on kalkinsuosija, jota tavataan Suomessa vain Enontekiöllä. Pahtahietaorvokin lehdet ovat kirkkaanvihreät. Se on Euroopan unionin luontodirektiivissä suojattu laji.

Hietaorvokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
Laji: rupestris
Kaksiosainen nimi

Viola rupestris
F. W. Schmidt (1791)
Katso myös

  Hietaorvokki Wikispeciesissä
  Hietaorvokki Commonsissa

Hietaorvokki kukkii touko-kesäkuussa, pahtahietaorvokki vasta heinä-elokuussa.[1]

Hietaorvokkia tavataan Itä- ja Keski-Euroopassa; Ruotsin eteläosassa sekä paikoin vuoristoissa lännempänäkin.[2]

Alalajit ja muunnokset
  • harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris, synon. subsp. arenaria)
    • var. glaberrima
    • var. rupestris
  • pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta), rauhoitettu Suomessa.

[3][4]

Lähteet
  1. Luontoportti: Hietaorvokki (Viola rupestris)
  2. Den virtuella floran (ruotsiksi)
  3. Jonsell, B. & Karlsson, T. (eds.): Flora Nordica 6. The Swedish Museum of Natural History, 2010. ISBN 978-91-86510-61-9.
  4. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.