Harja (väline)

Turussa vuosina 1881–1971 toiminut Oy Yhtyneet Harja- ja Sivellintehtaat oli 1900-luvun alussa Pohjoismaiden suurin harjojen ja sivellinten valmistaja.[3] Turussa toimi myös Harja- ja Sivellintehdas H. & F. Ljungberg[4]. 1900-luvun alkupuolella harjoja valmistivat Suomessa myös ainakin Suomen harja- ja sivellintehdas Luumäen Taavetissa[5], Lappeenrannan harjatehdas[6] sekä Lindgrenin harja- ja sivellintehdas Helsingin Punavuoressa[7]. SOK:lla oli oma harjatehdas Vaajakoskella[8].

Yhä toimivia suomalaisia harjatehtaita ovat vuonna 1947 perustettu Kotilaakso Oy (ent. Laaksosen Harjatehdas Oy) Kylmäkoskella[9], vuonna 1881 perustettu porvoolainen C. E. Lindgren[10], vuonna 1955 perustettu ylöjärveläinen Sajakorpi Oy (Sajas Group)[11], kokemäkeläinen Sinituote sekä vuonna 1927 perustettu akaalainen VS-Harja Oy[12], joka vuonna 2017 siirtyi Sinituotteen omistukseen[13]. Akaassa toimii myös Akaan Harjavalmiste Oy[14]. Harjat ja siveltimet ovat alusta asti olleet myös yksi näkövammaisia Vantaan Korsossa työllistävän Sokevan päätuotteita[15]. Sotasokeiden harjatehdas perustettiin alun perin jo vuonna 1942 Tikkurilaan[16].

Harjoja on valmistettu paljon erityisesti sianharjaksista, jotka ovat joustavia, kestäviä ja säilyttävät ominaisuutensa loppuun kulumiseensa saakka. Muita perinteisiä luonnonmateriaaleja harjaksiin ovat kasvien kuten riisin juuret ja hevosen jouhet. Suomen maaseudulla harjoja valmistettiin vielä 1950-luvulla paljolti itse, keräämällä harjasmateriaaleiksi muun muassa variksenmarjan, suopursun tai karhunsammalen juuria.[2]

Harjasten kiinnityskappaleet on valmistettu perinteisesti puusta, Suomessa etenkin pyökistä ja koivusta.[17] Nailon, polypropeeni ja muut muovit ovat useimmissa harjatyypeissä korvanneet luonnonmateriaalit edullisuutensa, mekaanisen kestävyytensä ja vedenkestävyytensä ansiosta sekä harjasten että niiden kiinnityskahvojen materiaaleina.

Lattian tai maanpinnan lakaisemiseen käytetään isokokoisia ja pitkävartisia harjoja, joiden perinteinen muoto on risuja yhteen sitomalla valmistettu luuta, joka voi olla varreton tai varustettu puuvarrella. Sen ovat korvanneet teollisesti valmistetut, luutaa leveämmät katu- ja lattiaharjat, joiden harjakset tehdään nykyisin jäykistä keinokuiduista. Suomessa yleisin ulkosiivousharja on puuvartinen neliskanttinen katuharja, jossa on punainen tai vihreä nailonharjaosa. Sisäsiivouksessa lattioiden lakaisemiseen käytetään yleisimmin lattiaharjan ja samanpituisella varrella varustetun rikkalapion yhdistelmää. Koviin pintoihin, kuten lattioihin, käytetään pehmeitä harjaksia ja pehmeisiin pintoihin, kuten mattoihin, jäykkiä harjaksia. Seinien ja kattojen tomuttamisessa lattiaharjan harjaspää oli ennen tapana sujauttaa puuvillalangasta virkatun tai vanhan villasukan varresta ommellun harjapussin sisään.[18]

Muita siivouksessa käytettäviä harjoja ovat pölyharja tai hyvin hieno- ja tuuheaharjaksinen pölyhuiska, joka myös kerää pölyä pinnoilta sisäänsä. WC-istuimen sisäpuhdistukseen on tarkoitettu vessaharja. Monissa pölynimurin eri tarkoituksiin suunnitelluissa suulakkeissa on harjamainen pää. Räsymattojen pesussa ja muidenkin mattojen tahranpoistossa perinteinen työvälinen on karkea juuriharja.[19]

Ruoanvalmistuksessa käytettäviä harjoja ovat lyhyt- ja jäykkäharjaksinen vihannesharja ja ruokasienten puhdistamiseen käytettävä pehmeä harja, joka usein on kiinnitetty sieniveitsen toiseen päähän.

Astianpesussa käytetään juomalasien yms. astioiden sisään helposti mahtuvaa puolipyöreää tiskiharjaa, kapeasuisten pullojen sisään mahtuvaa, taipuisaharjaksista pulloharjaa ja keittoastioista pinttynyttä ruokaa irrottavaa jäykkäharjaksista pataharjaa.

Kylpyhuonekäytössä tärkein harja on henkilökohtainen hammasharja, joka voi olla käsikäyttöinen tai sähköhammasharja. Hampaiden hoidossa voidaan käyttää myös hammasväliharjaa. Muita peseytymisessä ja siistiytymisessä käytettäviä harjoja ovat kylpy- eli saunaharja, hiusharja ja kynsiharja.

Vaateharjalla puhdistetaan pöly ja roskat vaatteiden pinnalta ja huolitellaan sametin ja muun materiaalin nukkapinta. Joillekin materiaaleille on saatavana erityisiä harjoja, kuten mokkanahalle mokkaharja. Kenkäharjalla levitetään kenkävoidetta nahkakengille ja hoidetaan voiteen kuivuttua kengän kiillotus.

Hygieniaharjat on tarkoitettu käyttöön, jossa puhtaus on erityisen tärkeää, kuten elintarviketeollisuudessa ja karjanhoidossa. Nämä harjat kestävät kuumentamista – käytännössä keittämistä vedessä – jopa 134 °C asteeseen, jolloin harja saadaan desinfioitua.[20]] Hygieniaharjoja tehdään esimerkiksi polypropyleenistä. Hygieniakäyttöön on kehitetty myös antimikrobiharja, jossa muoviin on sekoitettu hopeaa ja harjan harjakset upotettu hartsiin. Tämä tekee harjan pinnasta sellaisen, etteivät mikrobit pysty kasvamaan harjan pinnassa.[21]

Kun harja on tarkoitettu materiaalin poistamiseen pinnalta, harjaa muistuttava sivellin taas on tarkoitettu maalin tai muun nestemäisen aineen hallittuun levittämiseen pinnalle. Suti on poikkileikkaukseltaan pyöreä tai muunlainen karkeampaan maalin, liiman tai muun aineen levitykseen tarkoitettu sivellin, kuten leivonnaisten voiteluun käytettävä pullasuti tai parranajossa partavaahtoa vaahdottava ja levittävä partasuti. Sudiksi kutsutaan myös nuohoojan työvälinettä, savuhormeja puhdistavaa harjaa.[22][23]

Teräsharja on käsi- tai moottorikäyttöinen harja, jonka harjakset ovat terästä tai muuta jäykkää metallilankaa. Teräsharjaa käytetään metallipinnoille paitsi puhdistamaan niitä,[24] myös killottamaan tai hiomaan niiden pintaan yhdensuuntaisia tai pyörteisiä kuvioita (esim. harjattu teräs tai harjattu alumiini).

• Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos. WSOY, 1958.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harjoja Wikimedia Commonsissa