Haredi

Galitsialaisia haredimiehiä Wienissä vuonna 1915.

Haredijuutalaisuus syntyi 1800-luvun Itä-Euroopan aškenasijuutalaisten parissa vastareaktiona juutalaisten integroitumiselle eurooppalaisiin yhteiskuntiin (haskala-liike). Johtavat konservatiiviset haredirabbit vastustivat maallistumista ja kannattivat juutalaisten eristäytymistä. Puolassa hasidi- ja mitnagdimjuutalaiset perustivat vuonna 1912 Agudas Yisroel -ryhmän, joka vastusti juutalaisten maallistumista ja assimiloitumista ja pyrki säilyttämään Tooraan sidotun juutalaisuuden.[2]

Holokaustissa 1940-luvun alussa suurin osa haredeista sai surmansa ja valtaosa heidän uskonnollisista kouluistaan eli ješivoista tuhoutui. Euroopasta paenneet haredit perustivat uusia yhteisöjä etenkin Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Israelissa Agudas Yisroelista muodostettiin Agudat Yisrael -puolue, josta on sittemmin erkaantunut pienempiä puolueita.[2]

Israelissa elää vuonna 2019 noin 1,125 miljoonaa haredia, mikä on 12 prosenttia maan väestöstä. Heidän määränsä kasvaa vuosittain 4 prosenttia ja kaksinkertaistuu nykyisellä kasvuvauhdilla 16 vuoden välein.[4] Israelin suurimmat harediyhteisöt sijaitsevat Bnei Brakissa ja Jerusalemin Mea She’arimissa. Yhdysvalloissa elää runsaat 500 000 haredia. Suurimmat yhteisöt ovat New Yorkin Borough Parkissa, Monseyssa ja Williamsburgissa.[2]

Haredien perheet ovat usein suuria. Kuvassa hasidiperhe Brooklynissa.

Haredit elävät yhteisöissä, joiden asukkaista suurin osa tai kaikki ovat haredeja. He pyrkivät elämään mahdollisimman erillään muista juutalaisista ja ei-juutalaisista, koska he haluavat torjua vieraat vaikutteet, arvot ja tavat. Poikkeuksen muodostaa Chabad-Lubavitch-haara, joka rohkaisee muita juutalaisia tiukempaan uskonnon noudattamiseen.[2]

Useimmat aškenasiharedit puhuvat keskenään jiddišiä.[3] Jokaisella harediyhteisöllä on omat synagogansa, ješivansa ja järjestönsä. Rabbi on yhteisön johtaja, jolta kysytään neuvoja tärkeissä asioissa. Juutalaisen lain tuntemusta pidetään suuressa arvossa, ja johtajuus yhteisön sisällä riippuu oppineisuudesta. Useimmat haredimiehet käyttävät aikansa juutalaisten lakikirjoitusten tutkimiseen eivätkä käy töissä. Monien haredien suurperheet ovatkin melko köyhiä ja elävät vaimojen palkoilla ja yhteiskunnan avustuksilla.[2]

Haredeilla on oma koulujärjestelmänsä. Lapset käyvät viisivuotiaiksi asti lastentarhassa. Viidestä 13 ikävuoteen asti pojat käyvät Talmud-Toora-koulua ja tytöt omaa kouluaan. Sen jälkeen tytöt aloittavat yläasteen opintonsa, ja pojat ješivan. Alemmat ješivaopinnot ovat 13-vuotiaasta 16-vuotiaaksi ja ylemmät 17-vuotiaasta avioitumiseen asti. Sen jälkeen osa miehistä jatkaa opintojaan kollelissa.[5]

Joissain maissa hasidimiehet lopettavat koulunkäynnin jo noin 21-vuotiaina ja menevät matalapalkkaisiin töihin, mutta "liettualaiset" jatkavat koulunkäyntiä. Israelissa tätä eroa ei kuitenkaan ole, vaan kaikki haredimiehet jatkavat ješivassa yli 21-vuotiaiksi.[3] Useimmat haredipojat valmistuvat rabbeiksi, joskin se on heille vain oppineisuudesta kertova arvonimi.[1]

Haredimiehillä on parta ja he pukeutuvat mustaan pukuun, valkoiseen paitaan ja leveälieriseen mustaan hattuun. Naiset käyttävät pitkää hametta ja paksuja sukkia sekä peittävät päänsä.[2] Jotkut naiset käyttävät peruukkia tai huivia lyhyeksi leikattujen hiusten peittona.[3]

Haredien avioliitot ovat järjestettyjä. Miehet ja naiset ovat toisistaan erillään julkisilla paikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa.[3]

Israelin parlamentin harediedustajien tavoitteena on pyrkiä pitämään maan politiikka juutalaisen lain mukaisena sekä varmistaa haredien koulujen ja instituuttien rahoituksen jatkuminen.[2]

Haredipuolueet Agudat Yisrael ja Degel Hatorah muodostivat vuonna 1992 koalition nimeltä Yhdistynyt toorajuutalaisuus. Niiden lisäksi haredeja edustaa knessetissä Shas. Vuonna 2020 haredipuolueet luetaan parlamentin oikeistoblokkiin kuuluviksi, mutta aiemmin ne ovat tukeneet työväenpuoluetta.[6]

Haredeja protestoimassa sionismia ja Israelin valtiota vastaan Yhdysvalloissa.

Moni haredi vastustaa maallista nyky-Israelin valtiota. Agudat Yisraelin kansanedustajat kieltäytyvät sen vuoksi hallituspaikoista.[2]

Haredijuutalaiset saavat Israelissa vapautuksen asevelvollisuudesta ješivassa opiskellessaan. Käytäntö on johtanut siihen, että pääosa haredeista opiskelee ainakin nimellisesti eikä ole mukana työelämässä, mikä madaltaa heidän tulotasoaan.[7]

Israelin haredimiesten työllisyys vuonna 2018 oli 51 prosenttia, kun maan muiden juutalaismiesten työllisyys oli 87 prosenttia. Haredinaisista työllisiä oli 76 prosenttia, ja osuus on kasvussa. Korkeakouluissa haredimiehistä opiskeli 9 prosenttia ja naisista 12 prosenttia. Israelin haredit ovat köyhempiä kuin muu väestö, ja haredilapsista 55 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Työllisyyden kasvun johdosta haredien tulotaso kasvaa kuitenkin nopeammin kuin muiden israelilaisten.[4]

Haredien sukupuolierottelu on Israelissa laajenemassa entisestään, ja sen piirissä on jo muun muassa leikkikenttiä, esikouluja, kauppajonoja ja lääkärien vastaanottoja. Maassa on myös bussilinjoja, joissa haredimiesten osasto on bussien etuosassa ja naisten takaosassa, vaikka tällaiseen pakottaminen on Israelissa laitonta. Haredien vaikutuksesta myös esimerkiksi Jerusalemin tienvarsimainoksista on poistettu naisten kuvia. Joissakin harediyhteisöissä naiset pukeutuvat nykyisin aiempaakin peittävämmin. Haredit perustelevat sukupuolierottelua uskonnonvapaudella ja säädyllisyydellä.[8]