Harald Silander

Silanderin vanhemmat olivat agronomi Egfrid Theodor Oberg ja Matilda Adolfina Karolina Sjöberg. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerranvuonna 1918 Gertrud Katarina Wallgrenin kanssa ja toisen kerran vuonna 1948 Gretel Palménin kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Turun ruotsalaista reaalilyseota ja jatkoi opintojaan Braunschweigin ja Hannoverin teknillisissä korkeakouluissa ja suoritti insinööritutkinnon vuonna 1912.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n haupitsijaoksen toinen tykki tuliasemassa miehistöineen Riianlahdella syksyllä 1916.

Silander työskenteli koulun jälkeen A. G. Vorm. J. Berlinerin puhelintehtaan ja Siemens & Halske toiminimen palveluksessa Berliinissä ennen kuin liittyi jääkäriliikkeeseen Saksassa 25. helmikuuta 1915. Hän toimi aluksi jääkäriliikkeessä varatuomari Fritz Wetterhoffin toimistossa Berliinissä, jossa hän vastaanotti jääkärikoulutukseen saapuvia suomalaisia vapaaehtoisia. Itse sotilaskoulutukseen hän siirtyi 1. maaliskuuta 1915, jolloin hän siirtyi Pohjois-Saksassa sijaitsevalle Lockstedter Lagerin harjoitusalueelle, jossa järjestettiin Pfadfinder-kurssi. Tällä kurssilla hän toimi majuri Maximilian Bayerin adjutanttina ja myöhemmin 1. komppanian päällikkönä. Myöhemmin hän toimi Suomesta saapuvien joukkojen vastaanottajana Sassnitzissa. Silander siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n perustamisen jälkeen sen 3. komppaniaan 16. helmikuuta 1916 alkaen, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 24. toukokuuta 1916 ja 4. komppaniaan 16. elokuuta 1916 alkaen. Pataljoonan tykistöön hänet siirrettiin sen haupitsipatteriin 13. joulukuuta 1916, josta hänet siirrettiin toistamiseen pataljoonan täydennysjoukkoon 22. kesäkuuta 1917, josta hän pääsi lomalle ja matkusti Ruotsiin, josta hän ei enää palannut yksikköönsä. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Silander palasi takaisin Suomeen maaliskuussa vuonna 1918 ja astui Suomen Valkoisen armeijan palvelukseen 14. maaliskuuta 1918. Hänet sijoitettiin Insinööriesikuntaan, jossa hän toimi puhelin- ja lennätinosaston päällikkönä aluksi Vaasassa ja myöhemmin Helsingissä. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 1. elokuuta 1918 alkaen Sotasaaliskeskusosaston insinöörijaoston sähköosaston päälliköksi. Hän erosi armeijasta 31. maaliskuuta 1920. Armeijassa olo aikanaan hän oli jo työskennellyt Oy Zitting & co:n insinööritoimistossa insinöörinä Helsingissä vuonna 1919, mutta nyt eronsa jälkeen hän siirtyi Allmänna lagret ab:n teknillisen osaston päälliköksi ja oli tehtävässä vuoteen 1924 saakka, jolloin hän siirtyi Rauta- ja metalli oy:n toimitusjohtajaksi. Vuonna 1926 hän yritystä ja siirtyi Suomen puhelintehtaan toimitusjohtajaksi, jolta paikalta hän siirtyi Vacuum oil company oy:n teknillisen osaston päälliköksi vuonna 1929. Vuonna 1935 hän siirtyi Suomen hihnatehtaat oy:n palvelukseen Tampereelle, jossa hän työskenteli aina talvisotaan saakka.[1][2]

Silander osallistui talvisotaan viestikomppanian päällikkönä 21. divisioonassa ja osallistui taisteluihin Taipaleessa ja Vuosalmella. Välirauhan aikana hän työskenteli Suomen Gummitehdas Oy:n palveluksessa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Viestitystoimiston päälliköksi 15. divisioonan esikuntaan. Tehtävässä hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin asepalveluksesta. Myöhemmin hän palasi takaisin Suomen Gummitehdas Oy:n palvelukseen, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Silander on haudattu Helsingin vanhalle hautausmaalle.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Gruppenführer 2. syyskuuta 1915 Reservin luutnantti 30. toukokuuta 1918 Kapteeni 1940 Majuri 1942		Vapaudenristi tammenlehvien kera Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 2. lk. Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.