Harald Harmaaturkki
Harald Harmaaturkki tai Harald II Eiriksson (muinaisnorjaksi Haraldr gráfeldr, norj. Harald Gråfell ja tansk. Harald Graafeld, 935–970) oli Norjan kuningas vuosina 961–970.[1] Harald oli Eerik Verikirveen ja Gunnhild Gormsdotterin poika, ja siten Harald Kaunotukan pojanpoika.[2].
Harald Harmaaturkki | |
---|---|
Norjan kuningas | |
Valtakausi | 961–970 |
Edeltäjä | Haakon Hyvä |
Seuraaja | Haakon Sigurdinpoika |
Syntynyt |
935 Norja |
Kuollut |
970 Hals |
Suku | Kaunotukka |
Isä | Eerik Verikirves |
Äiti | Gunnhild Gormsdotter |
Isänsä kuoleman jälkeen Harald liittoutui veljineen tanskalaisten kanssa kuningas Haakon Hyvää vastaan. He saivat tukea enoltaan, Tanskan kuninkaalta Harald Sinihampaalta. Haraldista ja hänen veljistään tuli kuninkaita Haakonin kuoltua Fitjen taistelussa 961. Heidän valtansa rajoittui kuitenkin vain Länsi-Norjaan. Harald oli veljeksistä vanhimpana voimakkain ja vaikutusvaltaisin. Hän pyrki vahvistamaan asemiaan murhauttamalla paikalliset mahtimiehet Sigurd Haakonssonin, Tryggve Olafssonin ja Gudrød Bjørnssonin. Harald teki myös viikinkiretken Bjarmalandiin, josta hän sai suuren turkissaaliin. Lisänimi "Harmaaturkki" lienee peräisin tältä retkeltä.[1][2]
Haraldin ankara hallinto ja pakanallisten jumalten julkisen palvonnan kielto tekivät hänestä epäsuositun. Tanskassa maanpaossa ollut Sigurd Haakonssonin poika Haakon Sigurdinpoika ja Harald Sinihammas saivat houkuteltua Harald Harmaaturkin Tanskaan. Siellä Haakon Sigurdinpojan joukot surmasivat Haraldin taistelussa vuonna 970.[1][2]
Lähteet
- Harald II Eiriksson Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 30.7.2013. (englanniksi)
- Harald 2 Gråfell Store norske leksikon. Store norske leksikon AS. Viitattu 2.8.2013.
Edeltäjä: Haakon Hyvä |
Norjan kuningas | Seuraaja: Haakon Sigurdinpoika |