Harald Fabritius

Harald (Harry) August Fabritius (21. kesäkuuta 1877 – 2. kesäkuuta 1948 Helsinki)[1] oli suomalainen psykiatri ja professori.

Fabritiuksen isä oli tilanomistaja, säveltäjä ja viulisti Ernst Fabritius.[2] Fabritius oli Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja Helsingin Lapinlahden sairaalan ylilääkäri 1925–1948. Hän vei eteenpäin neurologian oppeja ja hänen aikanaan 1930-luvulla tulivat käyttöön insuliini-, sähkö- ja kardiatsolishokkihoidot.[3] Hän laati alan julkaisuja, joista on suomennettu esimerkiksi Hermostuneisuus ja hermotaudit.[4]

Fabritiuksen puoliso oli venäläissyntyinen taiteilija Olga Sofia (Sonja) Felicia Friedlaender (1880–1956). Heidän esikoistyttärensä Leena Sibelius (1905–1994) oli psykiatrian erikoislääkäri ja vuodesta 1952 Suomen ensimmäinen naispuolinen lääkintöneuvos sekä 1952–1968 Lääkintöhallituksen mielisairasosaston päällikkö.[5][6] Hänen puolisonsa oli insinööri Johannes (Jussi) Gustaf Christian Sibelius (1904–1940), jonka isä oli psykiatri Christian Sibelius. Fabritiuksen nuorempi tytär Eva Barbara Wilhelmina Haapala (1909–1978) oli kasvifysiologian tutkija ja opettaja. Hänen puolisonsa oli Outokumpu Oy:n päägeologi Paavo Haapala (1906–2002).

Fabritiuksen veljiä olivat jääkärikapteeni Almar Fabritius ja maanviljelysneuvos Edvard Josef Fabritius.[2]