Hapsinata

Hapsinata eli hapsilampaannata (Festuca filiformis) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, natojen (Festuca) sukuun kuuluva kasvilaji. Se määritellään toisinaan omaksi lajikseen ja toisinaan lampaannadan (Festuca ovina) alalajiksi.[1]

Hapsinata
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Nadat Festuca
Laji: filiformis
Kaksiosainen nimi

Festuca filiformis
Pourr.
Synonyymit

Festuca hirtula
Festuca ovina ssp. hirtula
Festuca ovina ssp. tenuifolia
Festuca paludosa
Festuca tenuifolia
Festuca tenuifolia ssp. hirtula
Katso myös

  Hapsinata Wikispeciesissä
  Hapsinata Commonsissa

Hapsinadan tunnusomaisia piirteitä ovat pitkät ja kapeat lehdet sekä vaaleanvihreät ja vihneettömät tähkylät. Hapsinata muistuttaa hyvin paljolti lampaannataa, johon sen voi myös helposti sekoittaa. Lampaannadan lehdet ovat kuitenkin lyhyempiä ja tähkylät harmaanvihreitä sekä lyhytvihneisiä.[1]

Hapsinata on monivuotinen, matalakasvuinen ja tiiviisti mätästävä heinälaji. Sen varret voivat kasvaa noin 30–40 cm korkeiksi. Hapsinadan lehdet ovat mattavihreitä, pitkiä ja korkeintaan 0,5 mm leveitä. Hapsinadan kukinto on reilut 5 cm pitkä röyhy, jonka haarat ovat lyhyitä. Röyhyn tähkylät ovat noin 5 mm pitkiä sekä vaaleanvihreitä, ja niiden ulkohelpeissä ei ole vihneitä toisin kuin lampaannadalla. Hapsinata kukkii kesä–heinäkuussa.[1]

Suomessa hapsinata on harvinainen, selvästi lampaannataa harvinaisempi[2]. Ruotsissakin hapsinata on harvinainen ja kasvaa lähinnä vain maan eteläosissa[1]. Siellä hapsinata kasvaa nurmikentillä, tienpientareilla sekä istutetuissa kuusimetsissä[1]. Lajin epäillään tulleen Ruotsiin todennäköisesti Saksasta tuotujen nurmikonsiementen seassa 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa[1].

Hapsinadan tieteellisen nimen lajinimi (filiformis) tulee latinan kielen sanoista filum (suom. neula) ja forma (suom. muoto) viitaten lajin neulamaisenmuotoisiin lehtiin[1].

Lähteet
  1. Den virtuella floran: Finsvingel (Festuca filiformis) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.9.2019. (ruotsiksi)
  2. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Hapsinata (Festuca filiformis) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.