Hapranäkinparta

Hapranäkinparta (Chara globularis) on näkinpartojen sukuun kuuluva näkinpartaislevä.[2]

Hapranäkinparta
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Näkinpartaislevät Charophyta
Luokka: Charophyceae
Lahko: Charales
Heimo: Characeae
Suku: Näkinparrat Chara
Laji: globularis
Kaksiosainen nimi

Chara globularis
Thuill.[1]
Synonyymit
  • Chara fragilis Desv.
Katso myös

  Hapranäkinparta Commonsissa

Hapranäkinparta on tummanvihreä ja se kasvaa noin 10–50 senttimetrin pituiseksi[3]. Sen sileä ja piikitön sekovarsi on suhteellisen hento. Sen sädekiehkuroissa on 6–9 ohutta ja teräväkärkistä haaraa.[4]

Hapranäkinparta on triplostikkinen, eli päävartta peittäviä pitkiä kuorisoluja on kolme kertaa niin monta kuin kiehkuran haaroja[5]. Se on yksikotinen ja yleensä yksivuotinen. Syvällä kasvaessaan se voi kuitenkin talvehtia.[3]

Hapranäkinparta voidaan helpoiten sekoittaa sironäkinpartaan (Chara virgata), mukulanäkinparran muotoon (Chara aspera f. subinermis) tai suppunäkinpartaan (Chara connivens). Mukula- ja suppunäkinparta ovat kuitenkin kaksikotisia.[3]

Hapranäkinparrasta on havaintoja ympäri maailmaa.[1] Suomessa sitä kasvaa koko maassa[2]. Se on yksi Suomen yleisimpiä näkinpartaislajeja[5].

Hapranäkinparta kasvaa makeassa vedessä ja murtovedessä, jonka suolapitoisuus on alle 0,7 %. Se kasvaa 1–5 metrin syvyydessä muta- ja liejupohjilla rehevissä järvissä ja lammissa sekä rannikolla.[2][4]

Hapranäkinparta voidaan jakaa kolmeen muunnokseen:[1]

  • Chara globularis var. globularis Thuille
  • Chara globularis var. hedwigii (C.Agardh ex Bruzelius) J.S.Zaneveld
  • Chara globularis var. leptosperma (R.Braun) R.D.Wood

Lähteet
  1. Chara globularis Thuill. GBIF. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
  2. Hapranäkinparta – Chara globularis Laji.fi. Viitattu 23.4.2022.
  3. Hapranäkinparta Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 23.4.2022.
  4. Hapranäkinparta LuontoPortti. Viitattu 23.4.2022.
  5. Perämeren vesikasvio, s. 330–332. Metsähallitus, 2020. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.4.2022).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.