Hapankirsikka

Hapankirsikka (Prunus cerasus) on kesävihanta puu, joka kuuluu kirsikoiden (Cerasus) alasukuun ja jakaantuu kahteen päätyyppiin, amarelleihin eli kuulasmarjoihin ja morelleihin.[2][3] Hapankirsikka ei kasva luonnonvaraisena Euroopassa. Se on kuitenkin yleinen hedelmäpuu, viljelyjäänne ja karkulainen ja menestyy hyvin myös Etelä-Suomessa.[2]

Hapankirsikka
Kukkiva hapankirsikkapuu
Kukkiva hapankirsikkapuu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Tuomet Prunus
Laji: cerasus
Kaksiosainen nimi

Prunus cerasus
L.[1]
Katso myös

  Hapankirsikka Wikispeciesissä
  Hapankirsikka Commonsissa
O. W. Thomén piirros vuodelta 1885.
Morelli-hapankirsikoista valmistetaan Belgiassa kriek-tyyppistä lambic-olutta.

Hapankirsikka kasvaa enintään 8 metriä korkeaksi ja kukkii huhti–kesäkuussa. Runkoa peittää ruskea kuori, joka ei kesi päinvastoin kuin imeläkirsikalla (Prunus avium). Lehdet ovat yläpinnaltaan kiiltävät ja alapinnaltaan vaaleanvihreät ja kaljut. Lehtiruoti on nystytön.[2] Hapankirsikan luumarjat eli kirsikat kypsyvät jo elokuussa. Lajinimestä huolimatta hedelmät ovat kypsinä enemmän tai vähemmän makeita lajikkeesta riippuen: herkkulajikkeet syödään sellaisinaan, mutta maultaan kirpeämmät talouslajikkeet sopivat paremmin säilöntään.[4]

Amarellit ja morellit

Hapankirsikat jaotellaan perinteisesti kahteen tyyppiin: amarellit ja morellit. Amarellin marjat ovat kirkkaan värisiä ja niiden mehu on kirkasta tai hyvin vaalean punaista. Marjat ovat hapankirsikalle epätyypillisen makeita. Amarellit vaativat yleensä ristipölytyksen ja sen vuoksi niiden sato vaihtelee. Tätä tyyppiä edustavat ”Kuulasmarja” -nimiset lajikkeet.[4]

Morellikirsikan marjat ovat tavallisesti tumman punaisia ja niiden mehu on voimakkaan tumman punaista. Morellit tuottavat hyvin siitepölyä ja ne ovat itsepölytteisiä. Ne myös pölyttävät hyvin amarellikirsikoita. Morellien sato onkin säännöllisempi ja runsaampi, mutta maku on karvaampi.[4]

Suuri osa Suomessa villeinä kasvavista kirsikoista on tyypiltään amarelleja. Kaikkia nykylajikkeita ei kuitenkaan voida erottaa tarkasti perinteisiin luokkiin, sillä risteymät ovat yleisiä.[5]

Kasvatus Suomessa

Suomessa hapankirsikoita on viljelty noin 500 vuoden ajan[5]; se menestyy meillä imeläkirsikkaa paremmin. Kuten muitakin uutuuskasveja, hapankirsikoita viljeltiin ensin kartanoissa, joista ne levisivät myöhemmin tavallisiin pihapiireihin. Alkuperäisistä lajikkeista ei ole tietoa, mutta niistä on Suomessa kehittynyt vähitellen sekä siemenistä lisäämällä tai juurivesoja vaihtaen sekalainen maatiaislajisto. Parhaimpia ja satoisimpia kantoja on nimetty ja niitä otettu taimistoihin viljeltäviksi.[5]

Tuholaiset

Kirsikan yleisimpiä tuholaisia Suomessa ovat kirsikkakirva (Myzus cerasi), kirsikkakoi (Argyresthia pruniella) ja kirsikkaetanainen (Caliroa cerasi).[3]

  • Kukkia
    Kukkia
  • Marjoja
    Marjoja
  • Pölytys
    Pölytys

Lähteet
  • Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 198. 2. painos. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005.

Viitteet
  1. ITIS
  2. Blamey, s. 198
  3. Teravuo, Reijo: Kirsikka Kotitaimi. Viitattu 18.8.2009.
  4. Morellikirsikat suomalainentaimi.fi. Suomalainen taimi.fi. Viitattu 12.2.2013.
  5. Kirsikat/Hapankirsikat Omenapuu.com: Hirvensalmen taimisto. Viitattu 12.2.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.