Hantit

Hantit (aikaisemmin ostjakit, hantiksi hanti tai hanti jah ’hantikansa’, ven. Ханты, Hanty) ovat suomalais-ugrilainen kansa, jotka puhuvat suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvaa hantia. Heidän asuinalueesta ovat Venäjällä Uralvuoriston itäpuolella Siperiassa Ob-joen ja sen sivujokien Kazymin, Pymin, Tremjuganin, Again, Tromaganin, Vahin ja Vasjuganin varsilla.

Hantit
Hanteja telttansa edustalla.
Hanteja telttansa edustalla.
Väkiluku 28 678 (vuonna 2002)[1]
Asuinalueet Hanti-Mansia, Jamalin Nenetsia
Kielet hanti ja venäjä
Uskonnot šamanismi, ortodoksisuus
Sukulaiskansat mansit, unkarilaiset

Pääosa hanteista asuu Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan alueella. Pohjoisimmat hantien asuttamat alueet ovat Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan alueella Ob-joen alajuoksun itärannalla, lähellä piirikunnan pääkaupunkia Salehardia. Pohjoisessa hantien tärkeitä taajamia ovat Kazym ja Šuryškary. Etelän suunnalla heidän keskuspaikkojaan ovat Hanti-Mansijskin ja Surgutin kaupungit.

Hanteista ja manseista käytetään yhteisnimitystä obinugrilaiset kansat, ja heidän puhumansa kielet kuuluvat obinugrilaisiin kieliin.[2]

Nimen alkuperä

Hantit itse käyttävät itsestään nimeä hanti tai hanti jah eli ’hantikansa’. Aiemmin heistä käytettiin nimeä ostjakit, mutta nykyisin sana hanti on korvannut sanan ostjakki monissa kielissä, myös suomessa. Hantien omankielinen nimitys on todennäköisesti samaa alkuperää kuin unkarin sotajoukkoa tarkoittava sana had. Aikaisemmin käytetty nimitys ostjakki puolestaan on peräisin hantinkielisestä yhdyssanasta aas-jah ’Obin kansa’, joka huontaa juurensa Objoen hantinkielisestä nimestä Aas.[3]

Määrä

Aikoinaan hantit ja mansit asuivat hyvin laajalla alueella läntisen Siperian suurten jokien varsilla. Vuonna 1989 hanteja oli 22 521 henkilöä. Hanteja eli ostjakkeja on 20 000 ja manseja eli voguleja noin 7 500. Hantin kieltä puhui 1990-luvun puolivälissä äidinkielenään noin 13 000 henkeä, eli noin 50 prosenttia hanteista. Puhujien määrä vähenee vuosittain huomattavasti, ja sen takia hantin kieli on kuoleva kieli.

Hanteja on jonkin verran siirtynyt myös perinteisen asuinalueensa ulkopuolelle, pääasiassa entisen Neuvostoliiton alueelle. Esimerkiksi Ukrainassa eli sata hantia vuonna 2001.[4]

Viime aikoina hantit ja mansit ovat pyrkineet tehostamaan oman kielen ja kulttuurin opetusta kouluissa ja harrastuspiireissä.

Kieli

Hanti ja mansi eli voguli kuuluvat obinugrilaisiin kieliin, jotka ovat puhujamääriltään pieniä pohjoisia kieliä. Suomalais-ugrilaisessa kieliperheessä heidän lähimpiä sukulaisiaan ovat unkarilaiset.

Kielet ovat erittäin uhanalaisia venäläisten harjoittaman sulauttamispolitiikan takia. Lapset on usein eristetty vanhemmistaan koulukoteihin.[5] Niissä oman kielen puhuminen oli pitkään rangaistava teko.

Elinkeinot

Hantit harjoittavat muiden arktisen vyöhykkeen kansojen tapaan poronhoitoa, keräilyä ja metsästystä.

Nykyisin heidän perinteiset elinkeinonsa kalastus, metsästys ja poronhoito ovat vaarassa alueen rikkaiden luonnonvarojen, öljyn ja maakaasun hyödyntämisen vuoksi. Öljy- ja kaasuporaukset ovat tuoneet läntiseen Siperiaan myös siirtotyövoimaa, ja hantit ja mansit ovat jääneet piirikunnassaan pieneksi vähemmistöksi.

Kulttuuri

Hantit ja mansit viettävät huhtikuun toisena lauantaina variksenpäivää kevään saapumisen kunniaksi, sillä varis on yksi ensimmäisiä läntiseen Siperiaan saapuvia kevään muuttolintuja. Juhlan nimi on hantiksi Vurnga Khatl ja mansiksi Urin Ekva Hotal.[6]

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta
  2. WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 11, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
  3. Kulonen 1991, s. 254–255
  4. All-Ukrainian population census 2001 (The distribution of the population by nationality and mother tongue) State Statistics Committee of Ukraine. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  5. Sukukansojen Ystävät Ry: Sukukansojen ystävät ry: Ivdelin mansilapset internaattikoulussa Sukukansojen ystävät ry. maanantai 25. lokakuuta 2021. Viitattu 10.12.2021.
  6. Varesepäev Fenno-Ugria. Viitattu 5.9.2022. (viroksi)

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.