Hans Wind

Hans Wind Brewster B.239 -hävittäjän siivellä elokuussa 1943.

Wind aloitti lentäjäuransa vuonna 1938 vapaaehtoisella lentäjäkurssilla, ja toimi talvisodan aikana 1939–1940 ilmavoimien reserviupseerilentäjänä, muttei konepulan vuoksi päässyt taistelutoimiin. Hän suoritti upseerintutkinnon kesällä 1941, minkä jälkeen hän osallistui jatkosotaan 1941–1944 Hävittäjälentolaivue 24:ssä.

Wind lensi vuosina 1941–1943 Brewster B.239 -hävittäjäkoneella. Vuoden 1944 huhtikuusta haavoittumiseensa asti Windin lentokoneena oli saksalainen Messerschmitt Bf 109.

Windille myönnettiin Mannerheim-risti numero 116 ensimmäisen kerran 31. heinäkuuta 1943 ja toisen kerran 28. kesäkuuta 1944. Hänet ylennettiin kapteeniksi 19. lokakuuta 1943 vain 24-vuotiaana.

Toisen kerran Mannerheim-risti myönnettiin Windille 28.6.1944. Tällä kertaa yhtenä keskeisenä perusteena oli Windin taistelutahto Neuvostoliiton suurhyökkäyksen yhteydessä suurta ylivoimaa vastaan käydyissä rajuissa ilmataisteluissa. Ylipäällikkö totesi Windin pelkästään 13. ja 26. kesäkuuta välisenä aikana ampuneen alas 27 viholliskonetta.[2]

Wind haavoittui vaikeasti ilmataistelussa ylivoimaista viholliskonemuodostelmaa vastaan 28. kesäkuuta 1944, mutta onnistui pahasti haavoittuneenakin laskeutumaan vahingoittuneella koneellaan takaisin kentälle, vaikka osa ohjaimista ja mittareista puuttui. Toinen Windin Messerschmittiin ilmataistelussa osuneista tykinammuksista räjähti istuimen selkäpanssarissa ja toinen ohjaamossa. Selkäpanssarin yli vasemmalta tullut tykinammus haavoitti pahoin Windin vasenta kättä ennen räjähtämistään mittaritaulussa. Osuman ampunut kone todennäköisesti oli P-39 Airacobra, joka oli varustettu 37 millimetrin kanuunalla.

Wind toipui sotavammoistaan kohtalaisesti, muttei palannut enää sotatoimiin. Hän erosi ilmavoimista kapteenina vuonna 1945 ja kouluttautui liikealalle, jossa toimi ensin Pieksämäen Vehnämylly Oy:n apulaisjohtajana vuosina 1947–1955 ja sitten Kenkätehdas K Branderin apulaisjohtajana vuosina 1955–1960. Hän toimi myös Linkosuo Oy:ssä johdon projektitehtävissä vuosina 1971–1974.[3] Hans Wind asui viimeiset vuotensa 1974–1995 Tampereella Hervannassa Opiskelijankatu 12:ssa. [4]

Hans Wind on haudattu monen muun ritaritoverinsa tapaan Tampereen Kalevankankaalle.[5]

Windin isä oli Frans Henrik Wind ja äiti Elin Irene Emilia Rehnin, joiden lisäksi hänen perheeseensä kuului 11 sisarusta. Windin isä oli ammatiltaan nahkuri.[6]

Hans Windin ja Tor Lindbladin muistomerkki Tammisaaressa.

Hans Windille ja Tor Lindbladille on pystytetty muistomerkki Tammisaareen. Muistomerkki paljastettiin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta 2001.[7] Hänen Hervannan kotitalonsa seinään kiinnitetty muistolaatta paljastettiin 4. kesäkuuta 2017. Laatan on suunnitellut taiteilija Nalle Ritvola.[4]

• Piipponen, Jukka: Hasse Wind - Taistelunhaluinen hävittäjä-ässä. Koala-Kustannus, 2021. ISBN 978-952-229-219-3.

• Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
• Keskinen, Kalevi ja Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
• Porvali, Seppo ja Wind, Anja: Viimeinen kotka – Hävittäjälentäjä Hans Wind. Revontuli, 2008. ISBN 978-952-5170-86-3.

• Hans Windin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa