Hans Metzger

Hans Metzgerin vanhemmat olivat saksalainen professori ja metsäalan asiantuntija Carl Metzger (1865–1950) ja suomalaissyntyinen Anna Danielson. Hän kävi Helsingin Saksalaista koulua, pääsi ylioppilaaksi 1931 ja opiskeli sitten oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja Marburgin yliopistossa Saksassa. Hans Metzger liittyi kansallissosialistisen puolueen jäseneksi samaan aikoihin kuin isänsä 1933.

Metzger pääsi 1934 Saksan maatalousministeriön palvelukseen ja suoritti oikeustieteen opintonsa loppuun Berliinin yliopistossa.

Huhtikuussa 1936 Metzger saapui Suomeen ja vuokrasi Helsingistä asunnon. Hänen tavoitteenaan oli organisoida Suomessa tiedustelutoimintaa ja värvätä itselleen asiamiehiä. Kun toiminta uhkasi jo samana kesänä paljastua, Metzger matkusti Ruotsin ja Viron kautta Neuvostoliittoon.[1]

Vuonna 1938 hän siirtyi virkamieheksi Saksan ulkoministeriöön ja palasi 1. syyskuuta 1939 Suomeen Saksan Suomen-lähetystön lehdistöavustajksi.

Toisen maailmansodan aikana Metzgerillä oli vuodesta 1939 alkaen läheiset suhteet Rytin ja Rangellin hallituksissa opetusministerinä toimineeseen Maalaisliiton ministeriin, pastori Antti Kukkoseen. Metzger sai Kukkosen kautta luottamuksellista tietoa hallituksen ja eduskunnan ulkoasiainvaliokuntien kokouksista sekä eduskunnan suljetuista istunnoista.[2]

Metzgerillä oli virka-asemaansa nähden suuri vaikutusvalta Suomen ja Saksan välisten suhteiden hoitamisessa koska hän oli Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin luottomies ja toimi Ribbentropin perustaman salaiseen diplomatiaan erikoistuneen Büro Ribbentropin (myöhemmin Dienststelle Ribbentrop) asiamiehenä Suomessa. Sotavuosina Metzgerillä oli käytettävissään runsaasti edustus- ja käyttövaroja suhteiden hoitamiseen suomalaisten päättäjien suuntaan sekä muun muassa suomalaisten kansallissosialistien toiminnan tukemiseen. Metzgeriä pidettiin tämän erikoisaseman vuoksi jopa Saksan lähetystön ”Jartsevina”.

Metzger kertoi kirjassaan Poliittiset aseveljet. Kolmannen valtakunnan edustajana jatkosodan Suomessa 1941–1944 luovuttaneensa jatkosodan aikana jonkin verran tietoja Gestapon alaisen Sicherheitsdienstin Suomessa toimineelle asiamiehelle matkailuneuvos Alarich Brossille sekä korjailleensa tämän Berliinin lähettämiä raportteja. Toiminta tapahtui Metzgerin mukaan Saksan Suomen lähettilään Wipert von Blücherin suostumuksella ja sen tarkoituksena oli estää väärien Suomea koskevien tietojen lähettäminen Berliiniin. Tämän yhteistyön vuoksi Valpo alkoi pitää Metzgeriä Gestapon asiamiehenä Suomessa.[3]

Metzgerillä oli Helsingissä käytössään muun muassa Mercedes Benz ja BMW-henkilöautot, oma ratsuhevonen Laakson ratsastustalleilla ja purjevene sekä kesähuvila Lilla Ådholmenin saarella Helsingin länsisaaristossa. Hän tarjosi usein ravintolaillallisia ja -lounaita suomalaisille vaikuttajille luodakseen näihin suhteita ja hankkiakseen saksalaisia kiinnostavaa tietoa. Metzgerin tuttavapiiriin kuuluivat Kukkosen ohella muun muassa Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aho, ministeri Tyko Reinikka, Kauppalehden päätoimittaja Einar Inkeroinen, Suomen Tietotoimiston johtaja Eero A. Berg ja Vaasa-lehden päätoimittaja J. O. Ikola. [4]

Metzger palasi jatkosodan päätyttyä Suomesta Berliiniin 10. syyskuuta 1944 ja siirtyi sitten saman kuun lopulla lähetystösihteeriksi Saksan Tukholman-lähetystöön. Tukholmassa ollessaan Metzger muun muassa välitti luottamuksellisia tietoja suomalaiselle tiedustelumiehelle Otto Kumeniukselle. Metzger joutui kuitenkin lähtemään Ruotsista jo marraskuussa 1944 ja viimeksi hän oli keväällä 1945 Saksan Tanskan lähetystön lähetystösihteerinä.

Metzger pidätettiim Århusissa elokuussa 1945 ja hänet vietiin brittiläisten Lüneburgin nummelle perustamalle Neuengammin vankileirille. Metzger ei joutunut syytteisiin sotarikoksista ja hän toimi leirillä päällikkötulkkina. Vapauduttuaan vankileiriltä 27. huhtikuuta 1947 Metzger muutti Hampuriin jossa hän työskenteli toimittajana ja liikemiehenä.

Metzger julkaisi 1984 ja 1986 kaksiosaiset muistelmat toiminnastaan Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana. Niistä jälkimmäinen, jatkosotaa käsitellyt Poliittiset aseveljet vedettiin vuoden 1985 joulumarkkinoilta presidentti Urho Kekkosen pojan Matti Kekkosen vaatimuksesta. Syynä oli se että kirjassa oli siteerattu runsaasti nimimerkki Pekka Peitsen jatkosodan alkuvuosina Suomen Kuvalehdessä julkaisemia neuvostovastaisia kirjoituksia ja Matti Kekkosen mielestä näillä sitaateilla pyrittiin mustamaalaamaan hänen isäänsä, joka oli kirjoittanut tällä nimimerkillä. Pekka Peitsen nimimerkillä kirjoitti jatkosodan alussa luultavsti kuitenkin Wolf H. Halsti.

Kustantaja Otava joka halusi turvata pääsynsä Urho Kekkosen arkistoon myöntyi vaatimuksiin ja Metzgerin teos ilmestyi syksyllä 1986 huomattavasti supistuneena eikä hän myöskään julkaissut suunnittelemaansa kolmatta osaa muistelmilleen.[5]

• Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa. Otava 1984
• Poliittiset aseveljet. Kolmannen valtakunnan edustajana jatkosodan Suomessa 1941–1944. Otava 1986.

• Henrik Bertelsen: Finlands vej til Freden^{[vanhentunut linkki]} (tanskaksi) (Sisältää tietoja Metzgeristä)