Hans Johansen
Hans Johansen (1897−1973) oli tanskalais-venäläinen lintutieteilijä, joka toimi eläintieteen professorina Tomskissa.
Johansenin vanhemmat olivat tanskalaisia. Hän syntyi Riiassa Latviassa ja kävi koulua Virossa. Nuorena ja tutkimusintoisena hän lähti Tomskiin opiskelemaan luonnontieteitä vuonna 1916. Täällä hän tutustui venäläiseen lintutieteilijään Hermann Johanseniin, joka ei ollut hänelle sukua, ja yhdessä he tekivät lintujen keräysretken taigan reunoille Obin ja Omin välimaastoon. 1917 Hans Johansen tutki yksin länsisiperialaista Baraban aroa. Lokakuun vallankumous ja sitä seurannut sisällissota katkaisivat hänen yhteytensä sukuun ja rahoittajiin, ja hän vaelsi jalkaisin Altain vuoristossa lähes kaksi vuotta 1918–1919. Tällä retkellä hän keräsi noin 500 näytteen lintukokoelman. Kesällä 1920 hän tutki Bijskin aroa ja vietti seuraavan talven Tomskissa.
Toukokuussa 1921 Johansen aloitti väitöskirjaan tähtäävät opinnot Münchenissä ja väitteli filosofian tohtoriksi eliömaantieteestä 1924. Myöhemmin hän palasi Tomskiin ja työskenteli vuodesta 1925 alkaen Hermann Johansenin apulaisena. Hän teki tutkimusretket Ussuriin 1926 ja Narymin alueen taigalle 1927. Vuonna 1928 Hans Johansen muutti Kamtšatkan niemimaalle ja pian sen jälkeen hän matkusti Komendöörinsaarille turkiseläinten hyväksikäyttöä tutkivan retkikunnan tieteelliseksi johtajaksi. Täällä hän viipyi 3½ vuotta.
Professori Hermann Johansen kuoli 1930 ja jonkin ajan kuluttua Hans Johansen nimitettiin hänen tilalleen Tomskin yliopiston eläintieteen professoriksi. Hän koulutti ryhmän lintutieteen opiskelijoita, ja lähetti heidät kartoittamaan läntisen Siperian tutkimattomia seutuja. Hän kävi itse Salairin alueella 1934 ja Kuznetsk Alataun alueella keväällä 1937.
Johansenin siperialaisten lintujen kokoelma oli paisunut 4 500 näytteeseen. Kokoelmassa oli hänen itsensä keräämien näytteiden lisäksi opiskelijoiden, Hermann Johansenin ja muiden keräämiä näytteitä. Hän kävi tutkimassa myös Neuvostoliiton tiedeakatemian lintukokoelmia Pietarissa.
Lokakuussa 1937 Johansenin oli poistuttava Venäjältä, kuten lähes kaikkien ulkomaalaisten. Hän sai työpaikan Kööpenhaminan yliopiston eläinmuseosta ja johti museon rengastustoimintaa 1943–1960. Hän osti mökin Læsøn saarelta, jonka karu maisema toi hänen mieleensä Siperian. Myöhemmin hän lahjoitti mökin Kööpenhaminan yliopistolle, ja siitä tehtiin kenttälaboratorio.
Hans Johansen kirjoitti laajan tutkielman Länsi-Siperian eläimistöstä, joka julkaistiin Journal für Ornithologiessa vuosina 1943–1961 nimellä Die Vogelfauna Westsibiriens. Hans Johansen nimesi nokkavarpusen alalajin schulpini 1944.[1]