Hans Edmund Wolters

Hans Edmund Wolters (11. helmikuuta 1915 Duisburg – 22. joulukuuta 1991) oli saksalainen lintutieteilijä.

Wolters vietti lapsuutensa Geilenkirchenissä. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi opettajana, kunnes vuonna 1960 sai viran Bonnin Alexander Koenigin eläintieteellisestä tutkimuslaitoksesta ja museosta, jossa hän toimi vapaaehtoisena lintutieteen osastolla. Vuonna 1966 Wolters nimitettiin lintuosaston kuraattoriksi ja myöhemmin ylikuraattoriksi. 1973 hänet nimitettiin lintutieteen osaston johtajaksi professori Günther Niethammerin kuoltua. Vuosina 1974–1979 Wolters toimitti Alexander Koenig Instituten julkaisuja Bonner zoologisce Beiträge ja Bonner zoologische Monographien. Jäätyään eläkkeelle 1980 Wolters jatkoi lintuosaston avustajana.

Woltersin ensisijainen tutkimusala oli lintujen luokittelu eli taksonomia. Hän tutki pääasiassa varpuslintuja ja etenkin loistopeippojen (Estrildidae), kutojien (Ploceidae) ja medestäjien (Nectariniidae) heimoja. Hänen pääteoksensa oli vuosina 1975–1982 kirjoitettu Die Vogelarten der Erde. 1983 hän julkaisi teoksen Die Vögel Europas im System der Vögel, jossa hän esitti joitakin korjauksia edelliseen teokseen.

Wolters valittiin Kansainvälisen lintutieteen komitean (International Ornithological Committee) nimistökomitean (Standing Committee on Ornithological Nomenclature) jäseneksi 1982, jossa hän toimi kuolemaansa saakka. 1971 Bonnin yliopisto myönsi Woltersille kunniatohtorin arvonimen. Hänet valittiin American Ornithologists' Unionin kunniajäseneksi 1991.

Wolters nimesi linnuista tainkutojan (Malimbus ballmanni) 1974.[1]