Hans Axel von Fersen

Axel von Fersenin isällä oli sama nimi, ja häntä kutsutaan yleisesti Axel von Fersen vanhemmaksi (5. huhtikuuta 1719 – 24. huhtikuuta 1794). Isä oli kreivi, valtaneuvos (1772), sotamarsalkka (1770) sekä Ruotsin akatemian jäsen (1786). Hänen äitinsä oli Hedvig Catharina De La Gardie.

Axel von Fersenille annettiin ajan tapaan kotiopetusta, ja sittemmin hän jatkoi opiskelua ns. Euroopan-kiertueella (Grand Tour) Braunschweigissa ja Torinossa. Vuonna 1779 hän astui Ranskan armeijan palvelukseen. Vuonna 1785 hänelle annettiin komentoonsa everstin arvoisena kuninkaallinen ruotsalaisrykmentti (regiment Royal Suédois).

Louise Élisabeth Vigée Le Brun: Ranskan kuningatar Marie-Antoinette.

Kun von Fersen oli päättänyt Euroopan-kierroksensa vuonna 1774, hän saapui Ranskan hoviin, jossa hän herätti huomiota erinomaisen ulkonäkönsä ansiosta. Kreivi Gustaf Philip Creutz, joka oli Ruotsin Pariisissa ja Versailles’issa oleva suurlähettiläs, kirjoitti kreivistä kuningas Kustaan III:lle:

»Kaikista ruotsalaista, jotka ovat minun aikana olleet täällä, hänet on parhaiten ottanut vastaan ylhäisö. Kuninkaallinen perhe kohteli häntä hyvin ystävällisesti. On mahdotonta, että olisi olemassa hyveellisempää ja säädyllisempää olemusta kuin hänellä on. Kauniine piirteineen ja älykkäänä ihmisenä hän ei tule epäonnistumaan yhteisössä, johon hän on kuin luotu.»

30. tammikuuta 1775 hän kohtasi Ranskan dauphinen Marie-Antoinetten, jonka oli tuntemattomana tavannut oopperatanssiaisissa. Tämän jälkeen hän lähti takaisin Ruotsiin mutta palasi Ranskaan elokuussa 1779. Kuningatar ei ollut unohtanut kreiviä, ja koko hovi totesi, että hän kohteli nuorta miestä erityisellä lämmöllä ja huolenpidolla.

Vuoden 1779 talven aikana hänestä tuli yksi kuningattaren läheisistä ystävistä, mutta hän jatkoi valloituksiaan naismaailmassa. Hän oli kuuluisa naistenmies, ja hänellä oli suhde myös Denis Diderot’n tyttäreen Marie-Angelique Diderot’hon sekä Hedvig Elisabeth Charlottaan, Ruotsin tulevan kuninkaan Kaarle XIII:n puolisoon. Mutta von Fersen haaveili myös sotimisesta.

Hän pyysi päästä joukko-osastoon, joka oli lähdössä Amerikkaan. Ruotsin kuningas, jolle kreivi Creutz selvitti kuningatar Marie-Antoinetten näkemyksen, sekaantui tapahtumiin, ja von Fersen sai nimityksen kreivi de Vaux’n adjutantiksi, ja hänelle annettiin tehtäväksi myös komentaa joukkoja.

Lopulta tämä Amerikkaan lähetettäväksi aiottu joukko-osasto ei lähtenytkään matkaan, ja von Fersen palasi kiukustuneena Versailles’hin. Hän ryhtyi ”piirittämään” ulkoministeriä, Vergennesin kreivi Charles Gravieria sekä sisäministeriä, Montbarreyn ruhtinasta, ja lopulta hän pääsikin lähtemään Amerikkaan. Hänet näet nimitettiin 20. tammikuuta 1780 saksalaisen tykistön everstiksi, ja hän saattoi osallistua Yhdysvaltain itsenäisyyssotaan Rochambeaun kreivin komennossa.

Lordi Cornwallisin antautuminen Yorktownissa, John Trumbullin maalaus vuodelta 1797.

Kreivi von Fersen nautti esimiehensä kreivi ja kenraali Rochambeaun suurta arvonantoa, ja tämä kutsui hänet ensimmäiseksi adjutantikseen. Hänen tehtävänään oli myös toimia kenraalien Rochambeaun ja Washingtonin tulkkina. Hän ystävystyi Lauzun herttuan Armand Louis de Gontaut-Bironin kanssa, joka lupasi hänelle toisen asteen everstin arvon ja legioonan (noin 6 000 miehen osasto) komentajuuden. Myös Segurin markiisi Philippe Henri lupasi nimittää hänet toisen asteen everstiksi. Fersen osallistui häikäisevällä tavalla Yorktownin taisteluun vuonna 1781. Kuningatar Marie-Antoinetten väliintulon ansiosta hän sai lokakuussa 1782 toisen luokan everstin arvon Royal-Deux-Pontsin rykmentissä. Hän ilmoitti silloin isälleen haluavansa jäädä Amerikkaan konfliktin loppuun saakka ja palata sen jälkeen Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n palvelukseen.

Hän palasi taisteluista kesäkuussa 1783 ja saapui Versailles'hin, jossa hänelle luovutettiin kuningas Kustaa III:n ja kuningatar Marie-Antoinetten myötävaikutuksella Royal-Suédois-kaartin täysi komentajuus. Tässä vaiheessa mitä erilaisimmat huhut kiertelivät hovissa. Syyskuussa von Fersen poistui hovista ja liittyi Kustaa III:n seuraan tämän lähtiessä Italian-matkalleen tuntemattomana. Hän jatkoi valloituksiaan naismaailmassa, mutta kirjoitti säännöllisesti kuningatar Marie-Antoinettelle.

Kesäkuussa 1784 von Fersen palasi Versailles'hin Kustaa III:n Italian-matkalta, jota kuningas jatkoi edelleen Haagan kreiviksi tekeytyneenä. Kustaa III määräsi maksettavaksi von Fersenille 20 000 livren vuotuista eläkettä, joka mahdollisti mukavan elämän hovissa. Hän riensi Ranskaan ottamaan vastaan rykmenttinsä komentajuuden. Tämä oli sijoitettu Landreclesiin, lähelle Valenciennesin kaupunkia. Näin hän jakoi aikansa sekä rykmentin komentajana että hovin jäsenenä.

Vuonna 1787 von Fersen matkusti Suomeen osallistuakseen Kustaa III:n sotaan Venäjän keisarinna Katariina Suurta vastaan. Keväällä 1789 von Fersenin isä pidätettiin, kun tämä oli osallistunut Kustaan III:n vastaiseen oppositioon, jossa kuningas ja aatelisto taistelivat aateliston oikeuksista. Kriisi puhkesi varsinkin Suomessa koetun sotilaallisen tappion myötä. Kuningatar Marie-Antoinette määräsi kreivi von Fersenin palaamaan Pariisiin. Kesäkuussa, huolestuneena kuningattaresta, von Fersen otti asunnon Versailles'sta. Kuningasperheen läheiset olivat huolestuneita kreivin asettumisesta kuningattaren välittömään läheisyyteen. Nämä näet pelkäsivät, että muun hoviväen viha ei ainakaan laantuisi tapahtuman tähden. Kuitenkin von Fersenistä tuli kuninkaallisen perheen ehdoton suosikki.

Vuonna 1791 von Fersen osallistui kuningasperheen paon valmisteluun. Hän seurasi yöllä 20. kesäkuuta matkaa aina Bondyn kaupunkiin saakka, mutta kuningas kielsi häneltä matkan edemmäksi. Oletettavasti von Fersen liittyi tämän jälkeen Montmédyn linnoituksen henkilökuntaan, mihin kuninkaallisen perheen piti saapua Belgian kautta. Pakomatkan epäonnistuttua Varennesissa ja kuninkaallisen perheen palattua takaisin Pariisiin jatkoi von Fersen kirjeenvaihtoaan kuningattaren kanssa. Hän matkusti Wieniin kertoakseen tapahtumista keisarille ja saadakseen viitteitä tulevista toimenpiteistä. Mutta Leopold II viivytteli, ja von Fersen odotti kärsimättömänä ja kirjoitti Marie-Antoinettelle jo petoksesta. Wienistä hän matkusti Brysseliin, jossa hän ihastui Eleonora Sullivan -nimiseen naiseen, josta tuli hänen rakastajattarensa.

Helmikuussa 1792 hän palasi Ranskaan ja kohtasi kuningattaren ja sen jälkeen myös salaisesti kuninkaan. Hän halusi selvittää suunnitelmaansa perheen pakenemisesta Normandiaan. Ludvig XVI kuitenkin kieltäytyi. Hän halusi jättää kohtalon ja pelastumisensa ulkovaltojen monarkkien muodostaman koalition käsiin mieluummin kuin lähtisi uuteen pakomatkaseikkailuun. Von Fersen palasi Brysseliin ja alkoi organisoida koalitiota. Hänen inspiroimansa oli heinäkuussa ilmestynyt niin sanottu ”Braunschweigin manifesti”, jossa itävaltalais-preussilainen armeija esitti ultimaatumin Ranskan vallankumouksellisille. Hän uskoi vahvasti koalition nopeaan voittoon ja kuvitteli myös rojalistisen hallituksen muodostamisen.

Vuonna 1793 tapahtuneen kuninkaan teloituksen jälkeen von Fersen uskoi voivansa kuitenkin pelastaa kuningattaren. Uskotellen itselleen, että kaikki tapahtumat olivat Orléans-suvun vallanhalun seurausta, hän päätti ostaa puolelleen Orléans-puolueen jäsenet, Laclosin, Santerren ja Dumouriez’n. Kun Dumouriez siirtyi vallankumouksen vastustajien puolella Wieniin, von Fersen uskoi vallankumouksellisten lopun häämöttävän. Hän kuvitteli jo Marie Antoinetten sijaishallituskautta. Elokuussa, kuultuaan uutisen kuningattaren siirrosta Conciergerien vankilaan, hän yritti saada Coburgin prinssin joukkoineen marssimaan Pariisiin, mutta tässä yrityksessään hän epäonnistui. Lopulta kuningatar mestattiin 16. lokakuuta 1793.

Palattuaan Ruotsiin von Fersen omistautui omalle uralleen. Vuonna 1792 Kustaa III kuoli, ja kuten kaikki hänen suosikkinsa myös von Fersen joutui epäsuosioon Södermanlandin herttuan Kaarlen – tulevan kuninkaan Kaarle XIII:n veljen – sijaishallinnon aikana vuosina 1792–1796. Kun Kustaa IV Aadolf nousi valtaistuimelle, hän kutsui takaisin isänsä upseerit ja muut merkittävät henkilöt. Vuonna 1797 von Fersen lähetettiin Rastattin[2] rauhanneuvotteluihin, mutta ranskalaisten delegaation esittämien protestien jälkeen hänen oli vetäydyttävä neuvotteluista.

Vuonna 1801 hänet nimitettiin valtakunnanmarsalkaksi (riksmarskalk), ministeriksi ja Uppsalan yliopiston kansleriksi. Hän kuitenkin menetti suosionsa hovissa vastustaessaan tiukasti Ruotsin sotaa Preussia vastaan. Sotaa oli halunnut Kustaa IV, joka halusi kurittaa Preussia, joka ei ollut suostunut valloittamaan Ranskaa.

Vuonna 1809 Kustaa IV joutui luopumaan vallasta sotilasvallankaappauksen seurauksena. Fersen ei ottanut osaa tapahtumiin, mutta hänen oletetaan tukeneen Kustaa IV:n poikaa, prinssi Gustavia. Vuonna 1810 Augustenburgin herttua Kaarle August valittiin Ruotsin kruununperilliseksi, mutta hän kuoli lähes välittömästi. Huhut syyttivät von Fersenin myrkyttäneen kruununperillisen. Vastavalitun kruununperillisen hautajaisissa 20. kesäkuuta 1810 von Fersenin tehtävänä oli valtakunnasmarsalkkana johtaa surusaattoa Tukholmassa. Syntyi mellakka, ja von Fersen kuoli mellakassa kansanjoukkojen kivittämänä ja maahan polkemana. Läsnä ollut Svean henkivartiokaarti ei sekaantunut tapahtumiin.

Suomalaiset nimesivät 1930-luvulla yhden neljästä Ehrensvärd-luokan yhteysaluksestaan nimellä Axel von Fersen; tämä alus on Suomen merimuseon omaisuutta ja luovutettu savonlinnalaisen yksityishenkilön hoitoon – aiemmin se oli sukelluskerholla, jonka piti kuitenkin luopua siitä. Muista kolmesta saman luokan aluksesta Wilhelm Carpelan on yksityisomaisuutta sekä kaksi muuta romutettu. Yksi nykyisistä Fabian Wrede -luokan koululaivoista (3 kpl. rak. 2006-2008) on myös nimeltään Axel von Fersen.

Kuningatar Marie-Antoinetten ja Axel von Fersenin kirjeenvaihto hankittiin Ranskan kansallisarkistoon 1980-luvulla. Niiden salakirjoitus saatiin purettua vasta 2010-luvulla, ja kirjeet julkaistaan internetissä vuonna 2014.[3]

• Hans Axel von Fersenin äidin Hedvig Catharina De La Gardien suku: De La Gardie

• Nerman, Ture: Fersenska mordet. 1933.
• Lever, Évelyne: Marie-Antoinette. Fayard, 1991.
• Encyclopedia Britannica. 1911.
• Loomis, Stanley: The Fatal Friendship. Eagle Publishing Corporation, 1987.

• Marie-Antoinetten uskollinen ritari (Arkistoitu – Internet Archive). 1000 Years Neighbouring.
• Suuret himot riivasivat Euroopan kuninkaallisia. Päivi Parhi-Riikola, Tiede.fi 23.4.2007.