Hans-Jürgen Dörner

Dörnerin ura alkoi juniorina BSG Energie Görlitzin juniorijoukkueissa vuonna 1960.[4] Hänen isänsä oli tiukka valmentaja, jonka takia Dörnerillä ja hänen isällään oli usein riitoja jalkapalloon liittyen. Myöhemmin Dörner on kuitenkin sanonut, että kurinalainen isä oli hyvä jalkapallouran kannalta.[5] Vuonna 1965 hän siirtyi naapuriseura BSG Motor WAMA Görlitziin. WAMA Görlitzissä Dörner pelasi kaksi kautta, jonka jälkeen hän siirtyi Dynamo Dresdeniin.[4] Hän nousi seuran edustusjoukkueeseen kaudeksi 1968–1969 ja edusti seuraa kahdeksassa ottelussa DDR-Ligassa.[5] Kausi päättyi seuralta sarjanousuun pääsarjaan.[6] Ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Dörner pelasi 19 ottelua ja teki yhden maalin.[2] Kausi sujui seuralta myös hyvin ja se saavutti pronssia.[7] Vuosi 1971 oli seuralta menestys, sillä Dynamo saavutti sekä Oberliga-mestaruuden että cup-mestaruuden.[8]

Seuraavan kerran Dörner juhli maansa mestaruutta kaudella 1972–1973, jolloin Dynamo sijoittui ensimmäiseksi ennen FC Carl Zeiss Jenaa.[9] Mestaruuden myötä Dynamo palkittiin maan vuoden urheilujoukkueeksi.[10] Vuosina 1974 ja 1975 Dynamo ei voittanut DDR:n mestaruutta, mutta sijoittui molempina vuosina pronssille. Vuonna 1976 Dynamo palasi mestariksi ja seura voitti kolme mestaruutta perättäin.[11] Vuonna 1977 Dörner valittiin ensimmäistä kertaa DDR:n vuoden jalkapalloilijaksi.[12] Kausi 1977–1978 oli hänen parhaansa tilastollisesti, sillä hän teki kymmenen maalia 26 ottelussa.[2] Maalimäärällä hän sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalla maalitilastossa.[13]

Viimeisen mestaruuden jälkeen seura ei voittanut Dörnerin loppu-uran aikana DDR-Oberligaa, vaan Dynamo sijoittui parhaimmillaan toiseksi.[11] Vuonna 1982 seura juhli cup-mestaruutta, mutta tällöin Dörner ei päässyt pelaamaan. Hän voitti urallaan vielä kaksi cup-mestaruutta vuosina 1984 ja 1985.[4] Vuonna 1985 hänet valittiin myös viimeistä kertaa DDR:n vuoden jalkapalloilijaksi.[12] Kausi 1985–1986 oli Dörnerin viimeinen ammattilaiskausi. Hän olisi vielä halunnut jatkaa uraansa, mutta valmentaja Eduard Geyer oli päättänyt Dörnerin uran olevan Dresdenissä ohitse. Geyer ei ikinä kertonut Dörnerille syytä päätökseen, eikä hän kritisoinut Geyerin päätöstä.[14] Viimeisellä kaudellaan Dörner pelasi 25 ottelua ja teki kaksi maalia.[2]

Mitalit
Maa:  Itä-Saksa
Miesten jalkapallo
Olympialaiset
Kultaa	Montreal 1976	Jalkapallo

Maajoukkuetasolla Dörner edusti maan alle 18-vuotiaiden ja alle 23-vuotiaiden maajoukkueita. Hän oli mukana EM-hopeaa vuonna 1969 voittaneessa alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa.[4] Dörner valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Tämän kunniaksi maajoukkueen valmentaja Harald Seeger valitsi hänet ensimmäisen kerran DDR:n aikuisten maajoukkueeseen vuonna 1969, jolloin maa kohtasi Chilen.[5] Ensimmäisen maajoukkuemaalinsa Dörner teki vuonna 1974 Tunisiaa vastaan.[15]

Dörner ei päässyt loukkaantumisten takia Münchenin olympialaisiin, eikä vuoden 1974 MM-kilpailuihin.[5] Montrealin olympialaisiin Dörner osallistui ja maa voitti olympiakultaa.[1] Hän pelasi viimeisen pelinsä maajoukkueessa vuonna 1986 Luxemburgia vastaan.[15] Aikaisemmin maajoukkueen valmentaja Bernd Stange oli ilmoittanut Dörnerille, että hän haluaa rakentaa nuoremman joukkueen, eikä Dörner kuulunut tähän joukkueeseen.[10] Maajoukkueuran päätyttyä hän oli edustanut maataan sadassa maaottelua.[16]