Hannusjärvi

Hannusjärven kuroutumishistoria on selvitetty Koneen säätiön rahoittaman "Länsi-Uudenmaan rannikko rautakaudella ja keskiajalla. Asutushistoria arkeologian, historian, biologian ja geologian näkökulmista" -projektin yhteydessä piileväanalyysin ja radiohiiliajoitusten avulla. Noin 3 000 vuotta sitten Hannusjärven syvänne oli Itämerta osana Soukansalmen ja Suomenojan yhdistävän salmen pohjaa. Nykyiset Soukka ja Kaitamäki olivat tällöin Itämeren saaria. Hannusjärvi kuroutui itsenäiseksi pikkujärveksi vasta noin 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli järvi on geologisessa mittakaavassa varsin nuori.

Hannusjärven ympäristön maankäytön ja asutuksen historiaa on selvitetty siitepölyanalyysin avulla. Radiohiiliajoituksella maanviljelyn alkamisajankohta Hannusjärven ympäristössä ajoittuu viikinkiajan ja ristiretkiajan vaihteeseen noin vuoteen 1000. Tällöin puiden siitepölyn osuus järven pohjasedimentissä on selvästi laskenut ja sedimenttiin on ilmestynyt vilja- ja heinäkasvien siitepölyä[3].

Hannusjärvi on saanut nimensä järvestä itään sijainneen Hannuksen tilan mukaan. Järven nimi on vuoden 1750 pitäjäkartassa Skogs träsk, joskin vuodesta 1775 aina 1800-luvun loppuun sen nimi oli ilmeisesti pelkkä Träsk. Vuoden 1915 nimikeruussa järveä kutsuttiin nimellä Hannusträsket, joka otettiin käyttöön myös 1930-luvulla pitäjänkartassa.

Hannusjärven rehevöitymiseen ja ravinneketjuun on pyritty vaikuttamaan istuttamalla järveen petokaloja ja hoitokalastamalla pois pikkukaloja. Vuonna 1998 suoritetut koekalastukset osoittivat, että Hannujärvestä kuoli kaloja runsaasti talvien 1994–1998 aikana happikadon takia. Saaliskaloista 56 % painoi keskimäärin alle 10 g ja 22 % painoi 11–50 g. Saaliista 86 % oli särkiä, 8 % ahvenia ja 6 % ruutanoita. Ruutanoiden osuus kalojen yhteismassasta oli suurin. Vuonna 1998 järveen istutettiin 500 hauenpoikasta. Vuosina 2005 ja 2006 Hannusjärvessä kokeiltiin rysäkalastusta ja vuonna 2005 saaliiksi saatiin yhteensä 174 kg kalaa, mikä vastasi n. 30 kg/ha. Vuonna 2006 kalansaaliiksi muodostui n. 17 kg/ha. Vuoden 2005 saaliista 105 kg oli suuria ruutanoita, jotka aiheuttavat ravintoa etsiessään ravinteiden vapautumista järven pohjasta. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus laski huomattavasti vuoden 2004 mittausarvosta (n. 220 μg/l) vuonna 2006 mitattuun arvoon (n. 30 μg/l), joskin levämäärän alentuminen ei välttämättä ole seurausta pelkästään hoitokalastuksesta. Haukea järveen on istutettu useaan kertaa vuoden 1998 jälkeen muun muassa vuosina 2003, 2006 ja 2010. Vuonna 2006 suoritetun koekalastuksen perusteella kalakanta on edelleen särkivaltainen, mutta kalojen ikäjakautuma oli alkanut tasaantua.

Suojeluyhdistyksen perustamisen jälkeen Hannusjärven vesikasvit on niitetty vuosittain. Vuosina 1999 ja 2000 niitto suoritettiin kahdesti vuodessa ja vuosina 2003–2005 kerran kesässä. Vuonna 2006 koneellinen niitto jätettiin väliin ja vesikasvien juurakoita poistettiin manuaalisesti. Vuoden 1999 niittosaalis oli yhteensä n. 60 m³ biomassaa ja vuonna 2000 biomassaa kertyi enää noin 22 m³. Vuoden 2011 niiton yhteydessä biomassaa poistettiin n. 8 m³.