Hannu Seppänen

Äimän ensiesiintyminen tapahtui heinäkuussa 1973 Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Esiintyminen oli menestys, samoin kuin 1975 julkaistu ensisingle Teppana Jänis/ Vanhat omppopuut. Äimän kolme ensimmäistä singleä julkaisi Love Records vuosina 1975–76, mutta kokonaista LP:tä Äimä ei päässyt tekemään ennen yhtiön konkurssia. 1980-luvulla yhtye pääsi kuitenkin julkaisemaan kaksi LP:tä. [3]

Hannu Seppänen on kenties merkittävimpiä uuden kaksirivismusiikin pioneereja Suomessa. Hän tarttui kaksiriviseen haitariin 1970–80-lukujen taitteessa kyläpelimannien ja Tauno Krossin innostamana. Seppänen alkoi kehittää kaksiriviselle omanlaisia texmex-tyylisiä sävellyksiä. Tämän kehitystyön huippua edustaa albumi 'Iloinen puutarhuri'. Hannu Seppänen antoi vaikutteita monille nuorille kaksirivissoittajille, kuten Veli-Matti Järvenpäälle, joka sittemmin toi vaihtoäänisen haitarin suuremman yleisön tietoisuuteen Suomessa. Vähärivisen haitarin pääaineiset korkeakouluopinnot Sibelius-Akatemiassa mahdollistuivat kansanmusiikin osaston perustamisen myötä 1983 alkaen. Vähärivisen haitarinsoiton opettajana vieraili osastolla opetuksen alkuvaiheessa Hannu Seppänen [4].

Seppäsen arvostetuin teos on täysin instrumentaalinen albumi 'Iloinen puutarhuri' vuodelta 1998. Teos koostuu Seppäsen 2-riviselle hanurille säveltämistä kappaleista. Tuottajana on Timo Alakotila ja sovitukset Seppäsen ja muiden levyllä soittavien kansanmuusikoiden. Seppäsen kaksiriviskappaleet ovat Suomen kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtajan Päivi Utriaisen mukaan rytmisesti ja melodisesti mielenkiintoisia ja soittimelle sopivia. Seppäsen mielestä on ollut haaste kokeilla rajoitetun soittimen mahdollisuuksia käyttämällä epätavallisia sävellajeja. Kaksirivisestä maailmanmusiikistakin on tullut vaikutteita sävelmiin. Monet sävelmät ovat syntyneet myös ilman soitinta, Seppäsen omassa päässä. Luovaa työtä ovat täydentäneet kokeilunhalu ja sattuma.

Seppänen jatkaa luonnehdintaa teoksensa synnystä Kansanmusiikkiliiton haastattelussa:

Levyllä olen käyttänyt neljää kaksirivistä ja kaikilla on hyvät puolensa kun eri tyyleillä soitetaan. Hohner Corso on mukana kahdessa kappaleessa, samoin puupintainen Hohner Erica, jonka ystävät lahjoittivat minulle koska minulta puuttui suomalainen sointusysteemi muista hanureista. Mielenkiintoisin sointi on ehkä bretagnelaisen Eric Martinin valmistamassa melko uudessa hanurissa, mutta kaksikymmentä vuotta sitten ostettu punainen Hohner Erica on eniten käyttämäni ja siksi läheisin hanuri.

Albumilla esiintyy Seppäsen lisäksi Suomen 9 eturivin kansanmuusikkoa: Timo Alakotila, Petri Hakala, Petri Korpela, Anna Pudas, Tapani Varis, Arto Järvelä, Janne Lappalainen, Janne Viksten, Tero Pulkkinen [5]

Hannu Seppänen aloitti muusikonuransa koulupoikana 60 -luvun Myllykoskella. Koulupoikien yhtye oli nimeltään Teppana jänis. Yhtye soitti rokkia, ajattelmatta, että nomen est omen. Yhtyeen nimeksi oli otettu kuuluisa kanteleen soittaja 1800 -luvulta. Myöhemmin Hannu oli perustamassa Äimä-yhtyettä, jonka ensimmäiseltä singleltä löytyy Teppana Jänis -niminen kappale. Vaikutteita yhtye sai amerikkalaisesta Johnny B. Goodesta.

Vaikka Äimän konsertit ovat vuosien saatossa harventuneet, yhtye on edelleen olemassa. Yhtyeeseen kuuluu Seppäsen lisäksi Hannu Suolanen, Erkki Tolsa ja Juha Hytti. Rautalanka on vaihtunut lyyrisemmäksi. Hannu on ollut yhtyeen pääasiallinen sanoittaja. Kaustisen debyytin jälkeen 1973 yhtyeeseen liittyi Kari Peuhu. Love Records kelpuutti yhtyeen talliinsa ja sinkkuja levytettiin kolme, joista menestynein oli Vanhat Omppupuut. Ensimmäinen LP julkaistiin 1983 ja seuraava 1989. Tämän jälkeen yhtye on tehnyt joitakin tallennuksia radiolle.

Äimä ei ole vieraillut Kaustisella yhtyeenä kovinkaan usein, mutta Hannu sen sijaan on ollut Kaustisen vakituinen kävijä. Kansanmusiikkiherätyksen Hannu on saanut kotoaan, jossa molemmat vanhemmat harrastivat musiikkia. Soittamisen Hannu aloitti mandoliinista, mutta innostui löydettyään kaksirivisen hanurin. Muusikkona Hannu on itseoppinut. Opetusta hän ei halunnut, sillä pelkäsi sen pilaavan oman luovuuden.

Hannu päätyi jo 1970-luvulla pitämään luovia leirejä, kitaransoiton opetusta kansalaisopistossa. Äimälle Hannu kirjoitteli sanoituksia. Sippolan ja Anjalan yhdistyessä 1975 Anjalankoskeksi uusi kaupunki loi juuriaan uudesta kansanmusiikista, ja Hannu loi musiikkia tapahtuman juhlallisuuksiin. Suositut nostalgiset ja yhteiskuntakriittisetkin kappaleet on myöhemmin julkaistu albumina ’Ajan virtaa’ .

Finnlevylle Hannu teki käännöskappaleita nimimerkillä. Hannun tekstejä kuultiin Syksyn sävelessä 1976 ja Interviisuissa, joiden karsinnan Hannun työ voitti ylivoimaisesti 1978. Kaustiset olivat merkittävä opinahjo Hannulle. Hän osallistui mm. Hannu Sahan kursseille, joilla opittiin 5-kielisen kanteleen käyttöä. Vuonna 1983 perustettiin Kymenlaakson kansanopistolla Kansanperinteen linja, ja Hannu sai kansanmusiikin opettajan toimen viideksi vuodeksi. Samaan aikaan Hannu pyydettiin opettamaan hanurin soittoa Sibelius-Akatemiaan perustetulle kansanmusiikin linjalle.

Kilpailuihin ei Hannu ole useinkaan osallistunut, mutta palkintoja on yleensä kilpailuista tullut. Katulaulun Suomen mestaruus tuli 1987 ja Valkeakosken työväenmusiikkitapahtumassa tuli pilkkalaulun Suomen mestaruus 1992. Puhtaasti instrumentaali levy 'Iloinen puutarhuri' syntyi 1998. Nämä sävellykset ovat Sauli Heikkilän (2013) mukaan tarttuvia ja jopa nerokkaita. Avustajina on ollut kansanmusiikin soittajien kärkikaarti.

Laulun tekemisen ja keikkailun lisäksi Seppänen on työskennellyt näkövammaisten ja kehitysvammaisten koulutuksen kehittämistyössä. Erityisopetuksessa musiikilla on usein tärkeämpi rooli kommunikaatiossa kuin puheella. Opiskelijat kiittävät Hannun musiikkiopetusta eläväksi ja yksilön tarpeita huomioivaksi Tässä työssä Hannu kertoo oppineensa paljon myös opiskelijoilta. Myös kollegat arvostavat Hannun panosta ja esimerkkiä kansanmusiikin käytössä erityisopetuksessa [6]

Seppänen jatkaa edelleen 40-vuotista uraansa kansanmuusikkona ja pelimannina. Trubaduurikeikoillaan hän säestää sanoittamiaan kansanlauluja kitaralla, mandoliinilla tai kaksirivisellä haitarilla. Uutta kansanmusiikkia syntyy ja uusien teosten ensiesityksiä kuullaan edelleen kuten Myllykoskella vuonna 2016.[3] Seppäselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2017[7].

Vuonna 2009 Seppänen valittiin vuoden myllykoskelaiseksi. Hän kertoo Kouvolan Sanomien haastattelussa: "Myllykoski on tietysti erityistapaus. Esitän siellä lauluja, joita ei todennäköisesti muualla edes ymmärretä." "Meillä oli Myllykoskella talo radan varrella. Se on tietysti muistoissa idyllinen paikka. Olen iloinen, että rataosuus on edelleen toiminnassa" [3]. Seppäsen lapsuudenkoti oli aikoinaan radan varrella Itä-asemantiellä, josta Myllykosken vanha asemakin on purettu.

• Aikaisin aamulla
• Ajan virtaa
• Amsterdamin kadulla
• Antaa palaa
• Arctic wedding
• Haljennut mandoliini
• Haljennut palje
• Haltin häät
• Hannun hambo
• Hauki
• Havis amanda
• Hiiri söi
• Hyvä etten mennyt
• Häät moldovassa
• Ida maaria
• Idylli
• Iloinen puutarhuri
• Iltamat
• Joukkovoimaa
• Joulupukki on japanilainen
• Juomarin turmio
• Kaikkeen tottuu
• Kaksrivisen blues
• Kalahari
• Katurock
• Keskeneräinen
• Kiitos
• Kiitän eliisaa
• Kilimandzaro
• Kilimanjaro
• Korpikaupunkilainen
• Kortteeri
• Kulkurin blues
• Kun mummo oli pieni
• Kutsunnat
• Levyraatiin
• Ma luuma mama
• Maahisten marssi
• Madeleine
• Matkalla makedoniaan
• Meksi-kana
• Metsäsuomalaisia
• Miksi näin
• Mitä on anjalankoski
• Muuten niin mukava mies
• Niinkuin hän
• Niinkuin jarno
• Pintaa vain
• Rahan takia
• Rantakalliolla
• Rautahepo
• Ruokajuhla
• Saunan jälkeen
• Sax-mex polkka
• Se tehtii itte
• Sorsa hirvi ja lohi
• Sun tähren
• Suomalainen juttu
• Surullinen sottiisi
• Taigan tango
• Taikahuilu
• Terveiset äidille
• Tex & mex
• Tiellä taas
• Tämä sukupolvi ei säästä
• Vaaralliset ammatit
• Vanha palaa
• Vauhtii hanuriin
• Waldenin aikaan

Yhteensä 69 kappaletta [2]

1. https://www.discogs.com/artist/1172982-Hannu-Sepp%C3%A4nen?filter_anv=1&anv=A.+Saile H. Seppänen
2. http://www.aanitearkisto.fi/firs2/fi/saveltaja.php?Id=Sepp%E4nen+Hannu+Heikki+Kalevi (Arkistoitu – Internet Archive) Äänitearkisto Säveltäjä Seppänen Hannu Heikki Kalevi Käytti salanimeä: Saile Artu
3. Tieaho, Matti: Hannu Seppänen esittää Myllykoskella lauluja, joita ei muualla ehkä ymmärretä. Kouvolan Sanomat 10.10.2016.
4. Paalanen Antti(2015) Palkeen kieli – Vaihtoäänisen haitarin paljerytmiikka sävellystyössä; Sibelius-Akatemia http://etno.net/system/files/nbnfife201505198557.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
5. Päivi Utriainen (1998) Kuukauden pelimanni Luontevien 2-rivissävellyksien tekijä Hannu Seppänen (Arkistoitu – Internet Archive)
6. Sauli Heikkilä: Hannu Seppänen kulkee omia polkujaan; Kansanmusiikki 2/2013 s. 20-21.
7. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 30.3.2017. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.