Hannu Kapanen

Kapanen aloitti jääkiekkouransa Joensuun PeTo:ssa ja pelasi juniorivuotensa 3–4 vuotta häntä vanhempien joukkueissa. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi kaupungin toiseen joukkueeseen, Joensuun Kiekko-Poikiin. Kapanen pelasi nuorten maajoukkueessa 9 ottelua ennen kuin siirtyi JoKP:sta eteenpäin.^lähde?

Pääsarjauransa Hannu Kapanen aloitti Helsingissä. Kaudella 1970–1971 hän pelasi HJK:ssa 20 SM-sarjaottelua, joissa hän teki viisi maalia ja syötti neljä. Kaudella 1971–1972 hän pelasi Karhu-Kissoissa 23 SM-sarjaottelua, joissa hän teki 12 maalia ja antoi 11 maalisyöttöä. Kaudella 1972–1973 hän kokosi HJK:ssa 33 SM-sarjaottelussaan tehopisteet 17 + 11 = 28. Kaudella 1973–1974 Kapasen seura oli Karhu-Kissat, ja 35 SM-sarjaottelussa hän teki kymmenen maalia ja sai 14 syöttöpistettä.[2] Jäähyminuutteja hänelle määrättiin kauden aikana 86, millä hän oli kauden jäähytilaston ykkönen. Jäähyistä vain kahdeksan oli kaksiminuuttisia, mutta sen lisäksi hän sai seitsemän kymmenen minuutin käytösrangaistusta.[3]

Vuonna 1974 Kapanen siirtyi Jokereihin, jossa hän pelasi kolme kautta.[2] Lähimpänä SM-mitalia Jokerit oli tuolloin kaudella 1974–1975, jolloin se sijoittui neljänneksi yhden pisteen verran Tampereen Ilvekselle hävinneenä.[4] Kapasen tehopisteet olivat 15 + 18 = 33, ja jäähyminuutteja kertyi 50.[2] SM-liigakaudella 1975–1976 Kapanen keräsi uransa parhaat tehopisteet 29 + 24 = 53, millä hän oli koko liigan pistepörssissä viides.[2][5] Kaudella 1976–1977 hän teki liigan runkosarjassa 16 maalia ja antoi 17 maalisyöttöjä, ja jäähyjäkin kertyi taas runsaasti, 70 minuuttia.[2]

Kapanen jatkoi uraansa Helsingin IFK:ssa vuonna 1977. Kaudella 1977–1978 hänen tehopisteensä olivat 15 + 31 = 46.[2] Jäähyllä hän istui 64 minuuttia, millä hän oli jäähytilaston ykkönen.[2][6] Kaudella 1978–1979 hän teki runkosarjassa kymmenen maalia ja sai 20 syöttöpistettä.[2] HIFK sijoittui runkosarjassa neljänneksi, mikä jäi joukkueen lopulliseksi sijoitukseksi, kun se hävisi pronssiotteluissa Turun Palloseuralle otteluvoitoin 1–2.[7] Pudotuspeleissä Kapanen teki yhden maalin ja syötti kolme.[2] Kapasen pääsarjaura päättyi HIFK:n Suomen-mestaruusjuhliin vuonna 1980.[8] Hän oli tuon kauden runkosarjassa joukkueensa toiseksi paras ja koko liigan kymmenenneksi paras pistemies 17 maalilla ja 34 maalisyötöllä 34 ottelussa.[9] Plus-miinus-tilastossa hän oli koko liigan ykkönen yhdessä TPS:n Reijo Leppäsen kanssa +43 pisteellä.[10] Jäähyjä Kapaselle kertyi vain yhdeksän minuuttia.[9] Pudotuspeleissä Kapanen teki kolme maalia, joista yhden ensimmäisessä ja kaksi kolmannessa välierässä Oulun Kärppiä vastaan, ja antoi kaksi maalisyöttöä.[11][12]

Kapanen pelasi uransa lopulla vielä viisi kautta JoKP:ssa ykkösdivisioonaa.[12] Yhteensä Kapanen pelasi SM-sarjassa ja -liigassa 320 runkosarja- ja 11 pudotuspeliottelua. Pisteitä hänelle kertyi runkosarjassa 146 + 184 = 330 ja pudotuspeleissä 4 + 5 = 9.[8]

Maajoukkueessa Kapanen pelasi 47 ottelua, joissa hän teki kymmenen maalia ja sai 15 syöttöpistettä.[13] Hän edusti Suomea kerran olympialaisissa ja kerran maailmanmestaruuskilpailuissa, molemmissa vuonna 1976.[13][14] Väärin perustein hylätty Kapasen tekemä maali olisi hyväksyttynä tuonut Suomen ensimmäisen olympiamitalin, eli pronssia, vuonna 1976.[15]

Pelaajauransa jälkeen Kapanen on toiminut useita vuosia valmentajana. Hän on ollut SM-liigassa KalPan (1993–1994), HIFK:n (1994–1996), HPK:n (1996–1997), Jokerien (2.3.1998–20.2.1999) ja Bluesin (4.10.2001– kauden 2003 loppuun) vastuuvalmentajana. Vuonna 1997 hänet palkittiin Kalevi Numminen -palkinnolla SM-liigan parhaana valmentajan johdatettuaan HPK:n pronssille. Kapanen on ainoa valmentaja, joka on valmentanut kaikkia kolmea pääkaupunkiseudun pääsarjaseuraa: Bluesia, HIFK:ta ja Jokereita.^lähde?

Kapasen suurin saavutus valmentajana on Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen maailmanmestaruus vuodelta 1998.

Vuonna 1999 Kapanen pyrki eduskuntaan nuorsuomalaisten ehdokkaana.[16]

Hannu Kapasen pojat Kimmo ja Sami Kapanen sekä näiden pojat Oliver Kapanen sekä Kasperi Kapanen ja Konsta Kapanen ovat myös jääkiekkoilijoita.[17] Myös Hannu Kapasen veli Jari pelasi pääsarjatasolla ja nuorisomaajoukkueiden arvokisoissa jääkiekkoa.[18]

Vuoden 2023 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa Kanadassa tehtiin jääkiekkohistoriaa, kun Konsta Kapasesta tuli Hannu Kapanen ja hänen jälkeläisensä mukaan lukien kuudes leijonapaidassa pelaava Kapasen suvun mies ja viides arvokisoissa pelannut Kapasen suvun mies.[17]

Suvun vanhin, Hannu Kapanen, on pelannut poikien Euroopan-mestaruuskisat ja A-maajoukkueessa maailmanmestaruuskisat, olympiakisat että Kanada-cupin.[17]

Hannun poika ja Konstan isä, Sami Kapanen pelasi kaikki mahdolliset nuorten arvokisat ja saavutti A-maajoukkueessa muun muassa maailmanmestaruuden ja kaksi olympiapronssia. Samin poika, Pittsburgh Penguinsin NHL-pelaaja Kasperi Kapanen ratkaisi vuonna 2016 Suomelle alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja pelasi miesten maailmanmestaruuskisat vuonna 2018. Samin veli, Kimmo Kapanen pelasi maajoukkueessa maalivahtina kolme ottelua. Hänen poikansa Oliver, eli Konstan serkku pelasi myös vuoden 2023 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa Kanadassa.[17]

Lähin vertailukohta on Kanadasta kotoisin oleva Sutterin kiekkoperhe, josta kuusi poikaa pelasi NHL:ssä, ja osa seuraavastakin sukupolvesta. Kaikkiaan Suttereista on maajoukkueessa kuitenkin pelannut ensimmäisestä sukupolvesta vain kolme poikaa eli Brian, Brent ja Ron ja jälkikasvusta yksi eli Brandon Sutter.[17]

• 1 Suomen mestaruus (1980)
• SM-liigan vuoden valmentaja (1997)
• Jääkiekon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus (1998)
• Suomen Jääkiekkoleijona #159
• Jokipojat on jäädyttänyt Kapasen pelinumeron 9[19]

• Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
• Kapasen tiedot Jääkiekkomuseon sivulla