Hannes Heikura

Heikura pyrki siihen, että hänen uutiskuvansa ovat visuaalisesti kiinnostavia ja toimivat ilman selittävää tekstiä.[7] Heikuran kuvat ovat helposti tunnistettavissa.[8] Selvin tuntomerkki on reunoja kohti tasaisesti tummeneva kehys, jonka Heikura lisäsi jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Vastavalosta pitäneen Heikuran kuvissa silhuetit ovat tavallisia.[7]

Heikura otti kuvansa yleensä teleobjektiivilla suhteellisen kaukaa, jolloin syvyysepäterävyys korostuu ja kohde erottuu taustastaan selvästi. Muutoin hän ei käyttänyt tekniikkaa kuten jalustaa, salamaa tai itselaukaisijaa.[9] Etäisyyden ansiosta kuvan ottaminen ei häirinnyt kohdetta. Haastattelujen mukaan Heikuralle oli tärkeää, että kuva on ”aito” eikä sitä ole suunniteltu ennakkoon. Hän on kertonut jopa pyrkivänsä karistamaan toimittajankin kannoiltaan.[9]

Heikuran vuonna 1997 ottama kuva hiihtäjä Mika Myllylästä harjoittelemassa suolla lukeutuu kuvaajan maineikkaimpiin otoksiin. Vuoden lehtikuvaksi valitussa kuvassa Myllylä on vajonnut osittain suohon, nojaa sauvoihinsa ja hänen päänsä on painunut alas. Lehtikuvakilpailun juryn mukaan ”Kuva nousee symbolisiin mittoihin urheilijan taistelusta, jota hän käy tullakseen vahvemmaksi. Kuva kertoo voitontahdosta ja huippusuorituksen takana olevasta pitkästä, yksinäisestä työstä.”[10]

Heikura kuvasi digitaalikameroilla vuodesta 2001 lähtien. Hänen mukaansa on turha haikailla filmin perään, jos digitaalikuva on laadullisesti yhtä hyvä tai parempi. Alun perin digikuva näytti hänestä omituiselta, koska siinä ei ollut rakeisuutta ja hän yritti jopa kehitellä rakeisuutta jälkikäteen tuovan filtterin, mutta hän luopui pyrkimyksestä eikä sittemmin kaivannut tätä piirrettä takaisin. Hänen sanojensa mukaan digikameran kasvanut tallennuskapasiteetti antoi varmuutta esimerkiksi henkilökuvauksessa. Samalla Heikura sanoi pelkäävänsä digitaalisten kuvien katoavaisuutta. Paperisten kuvien selailtavuus on parempi ja saa aikaan sen, että kuvia katsellaan useammin.[11]

Heikura opiskeli 1970-luvun lopussa lääketieteellistä tekniikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa mutta luopui alasta. Hän opiskeli ensin Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa valokuvausta, ja myöhemmin hän opiskeli myös elokuvataiteen laitoksella. Lopulta hän päätyi valokuvaukseen, joka sopi ”lyhytjännitteiselle erakolle” paremmin kuin elokuva.[9]

• Fotofinlandia pääpalkinto 2008
• Suomen Kuvalehden Journalistipalkinto 2006

• Vuoden lehtikuvaaja
  • 1992[12]
  • 2005[12]
  • 2006. Lisäksi kunniamaininta.
  • 2007. Lisäksi yleisöäänestyksen voittaja.[13]
  • 2009

• Vuoden lehtikuva
  • 1992 Ero.[14]
  • 1996 Atomi, kuuluuko?[15], kuva Sosnovyi Borin ydinvoimalan huoltajasta
  • 1997 Loputon tuska[16]
  • 2001 Jouluenkelit[17]
  • 2007 Purjeveneestä jää vana sinilevään Suomenlahdella. Suomenlahti 13.8.2007[18] Samalle kuvalle myös kunniamaininta uutiskuvien sarjassa.[13]
• Vuoden kuvituskuva 1996: Hevosballerina[19], jossa Kyra Kyrklund on hevosensa kanssa valokeilassa

• Vuoden uutiskuva
  • 1992;
  • 1993;
  • 1996: Lähiö Sarajevossa[20]
  • 2002: Yliajo[21]

• Vuoden Urheilukuva
  • 1992
  • 1997

• Hämärä vyöhyke, Helsingin Taidemuseo 17.6.–4.9.2011.
• Hiljaiset kuvat, Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus 2.–29.9.2010
• Hiljaiset kuvat, Suomen valokuvataiteen museo. 25.1.–18.5.2008
• Arkemme kuvittajat – uuden suomalaisen kuvajournalismin parhaita, Korjaamon galleria 11.11.–30.12.2005

• Valokuvia – Photographs. Musta Taide ja Suomen valokuvataiteen museo. 240 sivua.
• Dark Zone, Musta Taide, 2011
• We Walk Alone – Kuljemme yksin, Musta Taide, 2013
• End of the Road – Matkan loppu. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1302-5.

• Kamera-lehti 9/2001 (Arkistoitu – Internet Archive)

• Heikuran parhaat kuvat vuonna 2007 Hesarin kuukausiliite-ekstrassa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Hannes Heikuran muistokirjoitus Helsingin Sanomissa