Hanna Rothman

Isänsä varhaisen kuoleman takia Rothman tarvitsi ammatin perheen elättämiseen. Helsingin ruotsinkielisen tyttökoulun johtaja Elisabeth Blomqvist ohjasi hänet työskentelemään pienten lasten kanssa ja innosti häntä lähtemään opiskelemaan Saksaan 1870-luvulla.[2] Siellä oli 1830-luvulta alkaen toiminut Kindergarten-liikkeen lastentarhoja.

Rothman valmistui 1880-luvun alussa Berliinin Pestalozzi-Fröbel-Hausin lastentarhaseminaarista. Berliinissä opiskellessaan Hanna Rothman omaksui sikäläisen koulun johtajalta Henriette Schraderilta Friedrich Fröbelin näkemyksen lastentarhasta. Se oli leikki-ikäisten (3–6-vuotiaiden) paikka, eikä siellä hoidettu vauvaikäisiä. Se erosi Uno Cygnaeuksen lastentarhasta siinä, ettei se ollut alkeiskoulu.[2]

Rothman perusti Helsinkiin ensin 1888 yksityisen lastentarhan ja alkeiskoulun, joka oli Pohjoismaiden ensimmäinen lastentarha. Vuonna 1890 hän perusti Elisabeth Alanderin kanssa Sörnäisten kansanlastentarhan sekä sen yhteyteen lastenkodin 1899 ja koululaisten päiväkodin 1901. Vei aikaa ennen kuin työläisäidit luottivat kansanlastentarhan neutraalisuuteen, koska monet pelkäsivät sen olevan jonkinlaista hyväntekeväisyyttä tai köyhäinapua. Niinpä ensimmäiseen lehti-ilmoitukseen ei tullut yhtään vastausta. Tällöin Hanna Rothman lähti puhumaan asiasta kaduilla ja pihoilla tapaamilleen huoltajille. Vähitellen lastentarhasta tuli hyvin suosittu.[2] Myöhemmin tarhan toimintaan kuului lisäksi kesäsiirtola ja pyhäkoulu.[3]

Fröbeliläinen kasvatus lastentarhassa oli Hanna Rothmanin aikana hyvin käytännöllistä. Lapset osallistuivat tarhan arkitöihin, kuten siivoukseen, ruoanlaittoon ja kukkien hoitoon. Yhteistyössä vanhempien kanssa harjoitettu terveyskasvatus oli varsin modernia: opetusta puhtauteen, ulkoiluun ja terveelliseen ravintoon. Pohjavireeltään Rothmanin kasvatus oli voimakkaan uskonnollista. Hyvin toimeentulevien perheiden vanhemmat maksoivat lapsista hoito- ja ruokamaksun.[2]

Rothman ja Alander aloittivat vuonna 1892 myös Suomen ensimmäisen lastentarhaseminaarin (Barnträdgårdslärarinneseminarium Ebeneser), joka oli aluksi ruotsinkielinen mutta laajeni vuonna 1905 kaksivuotiseksi suomen- ja ruotsinkieliseksi kansanlastentarhanopettajaseminaariksi.[1][3] Seminaari oli ensin yksivuotinen ja vuodesta 1898 kaksivuotinen. Opettajakoulutuksen avulla voitiin nopeasti leviävä lastentarhatoiminta pitää tasokkaana. Seminaari sai valtionapua vuodesta 1897. Lastentarhatoiminta vastasi kahdella tavalla tuon ajan naisten tarpeisiin: työssä käyvät äidit saivat lapsensa hoitoon ja se tarjosi ammattiopin ja ammatin naisille.[2] Lastentarhaa varten valmistui Helsinginkadulle vuonna 1908 arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema Ebeneser-talo, jossa oli sekä kansanlastentarha että lastentarhanopettajien koulutuspaikka. Hanna Rothmanin perintöä on, että juuri fröbeliläinen kasvatus yleistyi Suomessa, sillä Lastentarhaseminaari Ebeneser oli lähes 60 vuotta maan ainoa alan oppilaitos.

Hanna Rothman jäi eläkkeelle terveydentilaansa vedoten vuonna 1917 ja kuoli kolmisen vuotta myöhemmin. Elisabeth Alander jatkoi talon johtajana sen jälkeen vielä yli 20 vuotta. Rothmanin ja Alanderin sosiaalipedagoginen laitos säätiöitiin vuonna 1932. Sen lastentarhanopettajaopetus siirtyi valtion omistukseen 1977 ja vuodesta 1995 se on ollut osa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitosta. Ruotsinkielinen alan koulutus siirrettiin vuonna 1958 Pietarsaareen.

• Varhaiskasvatus
• Päiväkoti