Hanna Parviainen

Hanna Maria Parviainen (3. elokuuta 1874 Jyväskylä – 12. helmikuuta 1938 Helsinki) oli Suomen ensimmäinen kauppaneuvoksen arvonimen saanut nainen. Hän oli Säynätsalossa toimineen saha- ja vaneriteollisuutta harjoittaneen Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n johtaja 1922–1925, johtokunnan puheenjohtajana 1925–1930 ja omistaja 1925–1936. Kauppaneuvoksen arvo Parviaiselle myönnettiin vuonna 1926.[1]

Hanna Parviainen (oik.) ystävänsä Wivi Lönnin seurassa Jyväskylässä 1920-luvulla.

Tausta

Parviaisen vanhemmat olivat kauppaneuvos Johan Parviainen ja Maria Charlotta Hedberg. Hän opiskeli Jyväskylän tyttökoulussa, josta sai päästötodistuksen vuonna 1891 ja vietti sen jälkeen vuoden ranskankielisessä sisäoppilaitoksessa Genevessä, Sveitsissä. Palattuaan Suomeen Parviainen kävi keitto- ja käsityökoulun ja Punaisen Ristin samarialaiskurssin. Vuosina 1893–1894 hän kävi kauppakoulua Tukholmassa ja opiskeli kirjanpitoa.[1]

Ura
Hanna Parviaisen kaupunkiasunto Jyväskylän Seminaarikadulla.

Hankittuaan kirjanpitäjän pätevyyden Parviainen työskenteli isänsä tehtaiden kassanhoitajana (1895–1900). Johan Parviaisen kuoltua vuonna 1900 hän hoiti perheen maatiloja vuoteen 1920.[1]

Vuoteen 1919 saakka Parviainen asui Jyväsjärven rannalla sijainneella Sulkulan mallitilalla. Hän raivautti peltoja, harrasti karjan- ja hevosjalostusta, perusti turvepehkutehtaan, rakennutti teitä sekä kalasti ja harrasti kalanviljelyä. Tilalla oli yksi Suomen ensimmäisistä syväporakaivoista ja päärakennuksen päätyyn Parviainen rakennutti tähtitornin, jonka peiliteleskoopin teki Yrjö Väisälä. Parviaisen arkkitehtiystävä Wivi Lönn suunnitteli tilalle hedelmäpuutarhan, jossa koeviljeltiin eri omenalajikkeita ja tutkittiin niiden ominaisuuksia Suomen ilmasto-oloissa. Tilalta Parviainen muutti Jyväskylään Seminaarinkadulle.[2]

Vuosina 1922–1925 Parviainen toimi Joh. Parviainen Oy:n johtajana ja Kiminki Oy:n toimitusjohtajana. Vuosina 1923–1936 hän oli Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n hallintoneuvoston ja vuosina 1923–1930 johtokunnan jäsen. Veljensä Walter Parviaisen kuoleman jälkeen Hanna Parviaisesta tuli vuonna 1925 Joh. Parviaisen tehtaiden omistaja ja johtokunnan puheenjohtaja.[1]

Parviaisen aikana kiinnitettiin huomiota sosiaaliseen toimintaan. Wivi Lönn suunnitteli vuonna 1929 Muuratsalon omakotialueen yhtiön työntekijöille ja Parviainen lahjoitti jokaiselle alueelle muuttaneelle perheelle jalostetun omenapuun, marjapensaita ja muita puutarhakasveja. Parviainen tuki myös eri naisjärjestöjen toimintaa ja avusti puutteessa eläviä leskiä ja orpoja. Vuonna 1927 valmistui Parviaisen Säynätsalon seurakunnalle rakennuttama, Armas Lindgrenin suunnittelema Säynätsalon kirkko.

Parviainen johti Säynätsalossa sijainneita tehtaita vuoteen 1936 saakka, jolloin ne yhtiön heikentyneen taloudellisen tilan vuoksi myytiin Suomen Pankille ja Kansallis-Osake-Pankille. Parviainen muutti tämän jälkeen Helsinkiin, missä vietti viimeiset vuotensa. Joh. Parviaisen Tehtaat Oy siirtyi vuonna 1946 Enso-Gutzeit Oy:n haltuun. Sittemmin Säynätsalon tehtaat olivat osa UPM-konsernia sulkemiseensa 2020 saakka.

Yksityiselämä

Parviainen eli pitkään yhdessä Wivi Lönnin kanssa. He muun muassa matkustelivat ja asuivat yhdessä, ja Parviainen testamenttasi hänelle merkittävän perinnön. Koska heidän kirjeenvaihtonsa on tuhottu, ei voida tietää, onko kyseessä ollut ystävyys- vai rakkaussuhde – todennäköisesti kuitenkin jälkimmäinen.[3]

Lähteet
  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 576. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet
  1. Pohls, Maritta: ”Parviainen, Hanna (1874–1938)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 552–553. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. / Teoksen verkkoversio.
  2. Aika ennen Sulkurantaa Sulkuranta.apilapolku.com. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 30.7.2014.
  3. Markkanen, Kristiina & Virtanen, Leena: Wivi & Hanna, s. 168–174, 270–271. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-840-3.

    Kirjallisuutta
    • Markkanen, Kristiina & Virtanen, Leena: Wivi & Hanna : arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-840-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.