Hanna Brotherus

Brotherus tunnetaan työstään erilaisten ihmisryhmien parissa. Hän on työskennellyt esimerkiksi ikäihmisten, turvapaikanhakijoiden ja kuntoutuvien narkomaanien kanssa. Näiden eritaustaisten ihmisten ja tanssi- tai teatterialan ammattilaisten kanssa yhteistyönä syntyneet teokset ovat muodoltaan tanssielokuvia ja näyttämöteoksia, joita on esitetty sekä kansallisilla päänäyttämöillä että sairaalan käytävillä.

Työskentelyllään Brotherus pyrkii muuttamaan maailmaa suvaitsevaisemmaksi. Hänen teoksiaan on luonnehdittu koskettaviksi ja toivoa luoviksi. Teoksista tunnetuimpia ovat muun muassa turvapaikanhakijoiden elämäntarinoista kertonut Paperiankkuri (Suomen Kansallisteatteri 2011)[2] ja vanhusten sotamuistoja käsitellyt Silmissäni mennyt (Helsingin Kaupunginteatteri 2009)[3].

Vuonna 2014 Brotherus sai Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton myöntämän tanssin mainetekopalkinnon.[4] Hänelle myönnettiin viisivuotinen Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apuraha vuonna 2015.[5]

Brotherus aloitti tanssin balettikoulussa viisivuotiaana. 11-vuotiaana hänet valittiin Oopperan balettikouluun, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen jatkaa tanssimista.[6] Brotherus valmistui ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta vuonna 1988.[7] Hän pyrki Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle ja pääsi sisään.[6] Vuonna 1993 Brotherus opiskeli tanssia Amsterdamin School for New Dance Developmentissa ja valmistui tanssitaiteen maisteriksi vuonna 1994. Pedagogiset opinnot hän suoritti vuonna 1996.[7] Brotherus opetti vuosina 1998–2000 liikunnallista ilmaisua Kallion lukiossa.

Brotheruksen taiteilijaidentiteettiin on voimakkaasti vaikuttanut hänen oma elämänsä neljän lapsen äitinä. Lapset ovat esiintyneet monissa töissä, jotka ovat käsitelleet sukupolvien välistä yhteyttä tai sisaruutta. Brotheruksen entinen puoliso Antti Ikonen on säveltänyt monet Brotheruksen töistä.

Vuonna 2000 Helsingin Diakonissalaitos kutsui Brotheruksen päätoimiseksi tanssitaiteilijaksi. Tämä oli uraauurtava avaus sosiaalityön ja taiteen välillä. Vuosina 2000–2005 hän teki taidetta yhdessä vähäosaisten, kuten asunnottomien, lastenkotilasten ja narkomaanien kanssa. Diakonissalaitoksen jälkeen Brotherus on jatkanut työskentelyä yhteiskunnan marginaalissa olevien ihmisten kanssa.

Brotherukselta ilmestyi vuonna 2021 autofiktiivinen, WSOY:n kustantama romaani Ainoa kotini: romaani.[8]

Brotherus on yhteisö- ja yleisötyön osaaja. Hän työskentelee eri taidelaitosten yleisötyöosastojen kanssa ja kouluttaa taiteen ammattilaisia sekä korkeakouluopiskelijoita taiteen soveltavassa käytössä. Työn keskiössä on kohtaaminen: kohtaaminen kahden ihmisen, ihmisryhmien tai esiintyjien ja yleisön välillä.

"Brotherus on parhaimmillaan moniselitteisten tunnelmien luojana."[9]

"[En lähde täältä salaa] on varmasti yksi komeimmista ja hienoimmista kuolemaa ja elämän rajallisuutta käsittelevistä tanssiteoksista."[10]

Brotheruksella on entisen miehensä Antti Ikosen kanssa neljä lasta, joista Johannes Brotherus on näyttelijä ja Kuumaa-yhtyeen laulaja. Brotherus ja Ikonen erosivat vuonna 2013.[11] Vuonna 2018 Brotherus avioitui muusikko Mikko Kuustosen kanssa.[12]

Brotherus asuu Helsingissä.[13]

• Silmissäni mennyt, Helsingin Kaupunginteatteri 2008. Teoksessa esiintyi 33 ikäihmistä, teema oli heidän lapsuusmuistonsa ja sota-ajan kokemukset (säv. Antti Ikonen)
• En lähde täältä salaa, Zodiak - Uuden tanssin keskus 2009. Tanssiteos kolmelle ammattitanssijalle ja Koiton Laululle, jossa 50-henkinen kuoro tanssi ja lauloi teoksen (säv. Reijo Aittakumpu, puvut Karoliina Koiso-Kanttila)
• Paperiankkuri, Suomen Kansallisteatteri 2011. Ohjaus ja koreografia turvapaikanhakijoiden elämäntarinoita käsittelevään näyttämöteokseen (säv. Sanna Salmenkallio, puvut ja lavastus Katri Rentto)
• Tanssiaiset, Helsingin Kaupunginteatteri 2012. Irene Nemirovskin äiti-tytärsuhdetta käsittelevän romaanin pohjalta luotu teos tanssijoille ja näyttelijöille (säv. Sanna Salmenkallio, puvut ja lavastus Alisha Davidow)
• I stopped my body, Marian sairaala 2012. Syövästä toipuvien naisten ja näyttelijöiden ja tanssijan voimin toteutettu tanssiteos (musiikki Mikko Kuustonen, Marzi Nyman ja Jukka Perko)
• Fellmanin pelto, yhteistyö Kaisa Salmen kanssa, Lahti 2013. Yhteisöllinen teos 10 000 ihmiselle Suomen sisällissodan vankileirin muistoista

• Ole aina luonamme (yhteistyössä Hanna Haaslahti) 2002
• Minun onneni on pyöreä (yhteistyössä Elina Brotherus, Lauri Astala, Antti Ikonen) 2007
• Stäng dörren (yhteistyössä Aada Niilola, Karoliina Koiso-Kanttila) 2007
• Syvä hengitys sisään (yhteistyössä Päivi Takala) 2010
• International faces of dance (yhteistyössä Emil Sallinen) 2014

• Ainoa kotini: Romaani. WSOY 2021. ISBN 978-951-0-46417-5
• Henkeni edestä: Romaani. WSOY 2022. ISBN 978-951-0-48148-6